Valitsin

Kohteesta Linux.fi
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Valitsin eli vipu eli optio on komentorivillä annettava ohjelman toimintaan vaikuttava lisäohje, joka yleensä kirjoitetaan ennen mahdollisten käsiteltävien tiedostojen nimiä. Tässä esitellään tavallisimpia käytäntöjä.

Unixin komennot annetaan tavallisimmin tyyliin

komento -a -b -c tiedosto ...
komento -abc tiedosto ...

Toisella komentorivillä valitsimet on yhdistetty yhteen ryhmään.

Valitsimet ja niiden käsittely on ohjelmakohtaisia, mutta joitakin valitsimia käytetään usein tiettyihin tarkoituksiin.

-f "force", "tiedän mitä teen, älä huoli"
-h "help", lyhyt ohje komennon käytöstä
-v "verbose", enemmän tietoa ohjelman edistymisestä tai tekemisistä suorituksen aikana (joissakin ohjelmissa -v:n määrittely useampaan kertaan (esimerkiksi -vvv) tuottaa vielä tarkempaa tietoa)
-V "version", ohjelman versio
-o "output", luotava tiedosto (GNU-ohjelmissa, sama onnistuu usein komentotulkin rakenteella > tiedosto)

Valitsimilla voi olla parametreja, jotka annetaan kyseisen valitsimen jälkeen. Yleensä parametri erotetaan valitsimesta välilyönnillä, mutta monet ohjelmat hyväksyvät ja jotkut vaativat parametrin kirjoittamista yhteen valitsimen kanssa. GNU-tyyliset pitkät valitsimet erotetaan parametreistään "="-merkillä. Jos parametrejä on useampia, ne usein erotetaan toisistaan pilkulla, ilman välilyöntiä.

Valitsin, jolla voi olla parametri, pitää laittaa valitsinryhmän viimeiseksi:

komento -vglo tulostiedosto -d erotin tiedosto ...

Jos halutaan käyttää tiedostoa, joka alkaa "-"-merkillä ("-ihmetiedosto") tai jos viimeisellä valitsimella voisi olla parametri, jota nyt ei käytetä, valitsimien ja niiden parametrien lopun voi ohjelmasta riippuen usein merkitä yhdellä tai kahdella "-"-merkillä. "-"-merkkiä käytetään myös ilmaisemaan standardivirtoja.

komento -o - -d : -- -ihmetiedosto
txt2ps -header - tiedosto.txt > tiedosto.ps

GNU-ohjelmistot käyttävät yleensä rinnan ensinmainittuja yhden kirjaimen valitsimia ja omia kahdella viivalla alkavia pitkiä valitsimiaan:

-h
--help
-v
--verbose
-V
--version
-o tiedosto
--output=tiedosto

BSD-perinteessä (?) valitsimien edessä ei käytetä viivoja eikä valitsimia voi jakaa ryhmiin:

ps aux
tar xzf kohdetiedosto.tar tiedosto1 tiedosto2 ...

X-ohjelmissa käytetään valitsimina lyhenteitä tai kokonaisia sanoja. GNU-standardista poiketen kokonaisina sanoina määriteltäviä valitsimia ei edellä kuin yksi viiva (-).

-help
-version
-geometry 100x100
-bg taustaväri

Monet ohjelmat käyttävät useamman perinteen mukaisia valitsimia, esimerkiksi jotta ne käyttäytyisivät odotusten mukaisesti riippumatta siitä, mikä perinne on käyttäjälle tutumpi tai minkä perinteen mukaista ohjelmaa skripti on kirjoitettu käyttämään.