Rekisteröitymätön käyttäjä
Ero sivun ”UTF-8” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
| Rivi 5: | Rivi 5: | ||
'''Unicode''' on standardi, joka määrittelee kaikille maailman merkeille omat merkkikoodinsa. Tarkoituksena on korvata tähän saakka käytössä olleet keskenään hyvin erilaiset, lähes kielikohtaiset merkistöt. Suomessa on Linux-koneissa käytetty enimmäkseen ISO-8859-15-merkistöä. Vanhojen merkistöjen ongelma on, että samalla merkistöllä ei voida esittää useita erilaisia kieliä. Näin ollen esimerkiksi sama tekstitiedosto tai sähköpostiviesti ei voi sisältää tekstiä kuin niillä kielillä, joita kyseisellä merkistöllä voidaan esittää. Tämä ei kenties häiritse yksittäistä tietokoneenkäyttäjää, mutta sitä mukaa, kun kansainvälinen tietoliikenne on lisääntynyt, on myös lisääntynyt tarve luoda kaikkien yhteinen standardi kirjoitusmerkkien esittämiseksi. | '''Unicode''' on standardi, joka määrittelee kaikille maailman merkeille omat merkkikoodinsa. Tarkoituksena on korvata tähän saakka käytössä olleet keskenään hyvin erilaiset, lähes kielikohtaiset merkistöt. Suomessa on Linux-koneissa käytetty enimmäkseen ISO-8859-15-merkistöä. Vanhojen merkistöjen ongelma on, että samalla merkistöllä ei voida esittää useita erilaisia kieliä. Näin ollen esimerkiksi sama tekstitiedosto tai sähköpostiviesti ei voi sisältää tekstiä kuin niillä kielillä, joita kyseisellä merkistöllä voidaan esittää. Tämä ei kenties häiritse yksittäistä tietokoneenkäyttäjää, mutta sitä mukaa, kun kansainvälinen tietoliikenne on lisääntynyt, on myös lisääntynyt tarve luoda kaikkien yhteinen standardi kirjoitusmerkkien esittämiseksi. | ||
Unicode pyrkii ratkaisemaan vanhojen merkistöjen rajallisuuteen liittyvät ongelmat luomalla merkistön, joka sisältää kaikki nykyiset (ja jopa entiset) kirjoitusjärjestelmät. Unicode-standardi käsittää teoriassa 1 114 111 merkkiä, ja ne yksilöidään tunnuksella, joka on muotoa U+xxxx. Tunnuksessa ”xxxx” on merkin numerokoodi heksadesimaalimuodossa. Mahdolliset koodit ovat U+0000 – U+10FFFF. Käytännössä ihan jokainen merkkipaikka ei viittaa mihinkään kirjoitusmerkkiin vaan mukana on jonkin verran myös erilaisia tietokoneen ohjauskoodeja sekä Unicode-standardiin liittyvää erikoistietoa. Joka tapauksessa merkkipaikkoja on niin paljon, että kaikki olemassa olevat kirjoitusmerkit voidaan sen avulla esittää. | Unicode pyrkii ratkaisemaan vanhojen merkistöjen rajallisuuteen liittyvät ongelmat luomalla merkistön, joka sisältää kaikki nykyiset ja mahdollisesti tulevat (ja jopa entiset) kirjoitusjärjestelmät. Unicode-standardi käsittää teoriassa 1 114 111 merkkiä, ja ne yksilöidään tunnuksella, joka on muotoa U+xxxx. Tunnuksessa ”xxxx” on merkin numerokoodi heksadesimaalimuodossa. Mahdolliset koodit ovat U+0000 – U+10FFFF. Käytännössä ihan jokainen merkkipaikka ei viittaa mihinkään kirjoitusmerkkiin vaan mukana on jonkin verran myös erilaisia tietokoneen ohjauskoodeja sekä Unicode-standardiin liittyvää erikoistietoa. Joka tapauksessa merkkipaikkoja on niin paljon, että kaikki olemassa olevat kirjoitusmerkit voidaan sen avulla esittää. | ||
Unicode-merkkejä sisältävää tekstiä voidaan tallentaa tietokoneelle useilla eri tavoilla. Linuxissa käytetty Unicoden koodaustapa on nimeltään UTF-8. Tässä koodauksessa yksi Unicode-merkki vie tallennustilaa 1–4 oktettia eli 8 bitin tavua. ASCII-merkistöön kuuluvat merkit (U+0000 – U+007F) esitetään UTF-8:ssa sellaisenaan, yhtenä tavuna, joten UTF-8 on täysin ASCII-yhteensopiva. Se onkin Linuxissa tärkeää, koska siinä käytetään paljon ASCII-muodossa olevia asetustiedostoja ja käynnistysskriptejä. Muiden kuin ASCII-merkkien esittämiseksi tarvitaan avuksi lisätavuja, ja esimerkiksi suomen kieleen kuuluvien ä- ja ö-kirjainten esittämiseen tarvitaan kaksi tavua. | Unicode-merkkejä sisältävää tekstiä voidaan tallentaa tietokoneelle useilla eri tavoilla. Linuxissa käytetty Unicoden koodaustapa on nimeltään UTF-8. Tässä koodauksessa yksi Unicode-merkki vie tallennustilaa 1–4 oktettia eli 8 bitin tavua. ASCII-merkistöön kuuluvat merkit (U+0000 – U+007F) esitetään UTF-8:ssa sellaisenaan, yhtenä tavuna, joten UTF-8 on täysin ASCII-yhteensopiva. Se onkin Linuxissa tärkeää, koska siinä käytetään paljon ASCII-muodossa olevia asetustiedostoja ja käynnistysskriptejä. Muiden kuin ASCII-merkkien esittämiseksi tarvitaan avuksi lisätavuja, ja esimerkiksi suomen kieleen kuuluvien ä- ja ö-kirjainten esittämiseen tarvitaan kaksi tavua. | ||