fdisk

Kohteesta Linux.fi
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

fdisk on työkalu levyjen osiontiin. MS-DOSissa on saman niminen työkalu, mutta se on täysin poikkeava Linuxissa käytetystä, vaikka tarkoitus molemmilla ohjelmilla onkin sama. fdisk on suomennettu.

Käyttö[muokkaa]

fdiskiä on käytettävä pääkäyttäjän oikeuksilla.

Yleiset tiedot[muokkaa]

Fdisk käynnistetään komennolla

fdisk kiintolevy

Jossa kiintolevy on hallittavan kiintolevyn laitetiedosto, esimerkiksi ensisijainen kiintolevy olisi yleensä /dev/sda:

fdisk /dev/sda

Kaikki tunnistetut kiintolevyt ja niillä olevat osiot saa listattua komennolla

fdisk -l

Lisätietoja laitetiedostoista löytyy artikkelista Laitetiedostot.

Kun fdisk käynnistyy, sen pitäisi näyttää tältä

Komento (m antaa ohjeen):

Suurien kiintolevyjen kanssa fdisk saattaa varoittaa siitä, että levyn sylinterien määrä voi aiheuttaa joissain tapauksissa ongelmia. Nykyään tästä varoituksesta ei yleensä tarvitse välittää.

Perustilassa fdiskille annettaan yhdestä kirjaimesta muodostuva komento ja painetaan entteriä. Komentoja ovat:

  • a - aseta käynnistettävyyslippu päälle/pois
  • b - muokkaa bsd-levynimiötä
  • c - aseta dos-yhteensopivuuslippu päälle/pois
  • d - poista osio
  • l - listaa tunnetut osiotyypit
  • m - näytä tämä valikko
  • n - lisää uusi osio
  • o - luo uusi tyhjä DOS-osiotaulu
  • p - näytä osiotaulu
  • q - lopeta tallentamatta muutoksia
  • s - luo uusi tyhjä Sun-levynimiö
  • t - vaihda osion järjestelmä-id:tä
  • u - vaihda näkymä/syöteyksiköt
  • v - varmista osiotaulu
  • w - kirjoita taulu levylle ja poistu
  • x - lisätoiminnot (vain asiantuntijoille)

Kannattaa huomata, että mitään muutoksia levylle ei tehdä, ennen kuin annetaan komento w, joka kirjoittaa muutokset. Jos teet virheen tai olet epävarma, voit aina lopettaa ohjelman komennolla q eikä mitään muutoksia tallenneta.

Osion luominen[muokkaa]

Osio luodaan komennolla n. Tämän jälkeen Fdisk kysyy, luodaanko ensisijainen (ensiö-) vai looginen osio. Yleensä levyllä on yksi ja enintään neljä ensisijaista osiota, ja loput ovat loogisia. Tämän jälkeen annetaan sopiva osionumero (mahdollisimman pieni vapaana oleva luku, ensiöosioille 1-4 ja muille 5 tai suurempi) ja osion ensimmäinen sylinteri (tässä kannattaa noudattaa fdiskin oletusarvoa ja painaa vain entteriä). Tämän jälkeen kysytään levyn viimeistä sylinteriä, jonka perusteella määrätään levyn koko. On kuitenkin helpompi kirjoittaa koko suoraan muodossa +42000M, joka loisi 42 000 megatavun osion.

Tämän jälkeen osion luominen on valmis ja uusi osio näkyy osiolistauksessa (komento p), mutta sitä ei ole vielä kirjoitettu levylle (komento w).

Esimerkki levyn alkuun luotavasta 2 000 megatavun osiosta:

Komento (m antaa ohjeen): n
Komento  merkitys
   l    looginen (5 tai yli)
   p    ensisijainen (1-4)
Osionumero (1-4): 1
Ensimmäinen sylinteri (1-3876, oletusarvo 1):                  (Paina enteriä)
Käytetään oletusarvoa 1
Viimeinen sylinteri tai +koko tai +kokoM tai +kokoK (1-3876, oletus 3876): +2000M

Osion poistaminen[muokkaa]

Osio voidaan poistaa antamalla komento d, jonka jälkeen fdisk kysyy poistettavan osion osionumeroa. Tämä tarkoittaa samaa asiaa kuin komennolla p tulostettavassa osiolistauksessa oleva osion numero, esimerkiksi osion, jonka laitetiedosto on /dev/hda6 osionumero on 6. Esimerkiksi poistetaan osio, jonka numero on 6

Komento (m antaa ohjeen): d
Osionumero (1-9): 6

Tämän jälkeen osio ei enää näy listauksessa (komento p), mutta sitä ei poisteta, ennen kuin muutokset tallennetaan komennolla w.

Graafisia vaihtoehtoja[muokkaa]

Linuxille on saatavilla myös X:ssä toimivia, PartitionMagicia muistuttavia graafisia osiointityökaluja. Tunnetuimpia näistä ovat Partedin kirjastoihin pohjautuvat Qt-pohjainen QTParted sekä GTK-pohjainen GParted. QTPartedin kehitys on tosin tällä hetkellä jäässä, ja se kärsii myös pienistä toiminnallisuusongelmista.

Jonkinlainen välimuoto X:ssä toimivien sekä fdiskin tapaisten komentopohjaisten työkalujen välillä on Ncurses-pohjainen Cfdisk.

Katso myös[muokkaa]