UID

Linux.fista
Versio hetkellä 1. maaliskuuta 2008 kello 20.17 – tehnyt Pb (keskustelu | muokkaukset) (wikilinkkejä, lauserakenteita ym, yhdistettävä-malline pois)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

UID eli User Identifier on jokaiselle järjestelmän käyttäjälle annettava tunnistenumero. Pääkäyttäjän UID on aina 0.

Yleensä matalat UID-numerot on varattu järjestelmän itse käyttämille tunnuksille, kuten bin, daemon, adm, lp, sync, shutdown, mail, news jne. Näiden kiinteästi varattujen (ja siis jakelun sisällä muuttumattomien) numeroiden jälkeen on dynaamisesti osoitettavia järjestelmäkäyttäjiä, joita luodaan järjestelmälle eri ohjelmien asennuksen yhteydessä.

Tavallisten käyttäjien UID:t alkavat yleensä UID:sta 500 tai 1000. Tämän jälkeen saattaa vielä olla erikoistarkoitukseen varattuja UID-alueita. Joissakin järjestelmissä UID voi olla korkeintaan 32767 (2^15-1), joten tavallisilla koneilla tarvittavat UID:t yritetään pitää tässä välissä. 32-bittiset numerot varataan palvelinten erikoiskäyttöön.

Koska tiedostojärjestelmässä ei ole tietoa käyttäjätunnusten nimistä, vaan pelkästään UID-numeroista, saattavat tiedostojen oikeudet mennä sekaisin verkkokäytössä (esimerkiksi Samba tai NFS) tai käyttöjärjestelmän uudelleenasennuksen yhteydessä. Tämä on erityisen harmittavaa palautettaessa tiedostoja uudelleenasennusta edeltäviltä varmuuskopioilta, mahdollisesti huomaamatta ongelmaa.

tar-arkistoon sisällytetään myös käyttäjätunnukset, joita voi pyytää käytettäviksi. Jotkut asennusohjelmat käyttävät myös olemassaolevaa /home-hakemistoa käyttäjätunnusten ja UID-numeroiden yhteyden selvittämiseen. passwd-tiedoston voi myös kopioida aiemmasta asennuksesta, jotta ongelmaa ei syntyisi.

Katso myös

Aiheesta muualla