UID
UID (User Identifier) on jokaiselle käyttäjälle annettava käyttäjäkohtainen tunnistenumero. Root-käyttäjän UID on aina 0.
Yleensä matalat uid:t on varattu järjestelmän itse käyttämille tunnuksille, kuten bin, daemon, adm, lp, sync, shutdown, mail, news jne. Näiden kiinteästi varattujen (ja siis jakelun sisällä muuttumattomien) numeroiden jälkeen on dynaamisesti osoitettavia järjestelmäkäyttäjiä, joita luodaan järjestelmälle eri ohjelmien asennuksen yhteydessä.
Tavallisten käyttäjien uid:t alkavat yleensä uid:sta 1000, tavallisten käyttäjien jälkeen saattaa olla erikoistarkoitukseen varattuja uid-alueita. Joissakin järjestelmissä uid on korkeintaan 32767 (2^15-1), joten tavallisilla koneilla tarvittavat uid:t yritetään pitää tässä välissä. 32-bittiset numerot varataan palvelinten erikoiskäyttöön.
Koska tiedostojärjestelmässä ei ole tietoa käyttäjätunnuksista, vaan pelkästään uid-numeroista, tiedostojen oikeudet saattavat mennä sekaisin käyttöjärjestelmän uudelleenasennuksen yhteydessä. Tämä on erityisen harmittavaa, kun tiedostoja myöhemmin palautetaan uudelleenasennusta edeltäviltä varmuuskopioilta, mahdollisesti huomaamatta ongelmaa.
tar-arkistoon sisällytetään myös käyttäjätunnukset, joita voi pyytää käytettäviksi. Jotkut asennusohjelmat käyttävät myös olemassaolevaa /home-hakemistoa käyttäjätunnusten ja uid-numeroiden yhteyden selvittämiseen. passwd-tiedoston voi myös kopioida aiemmasta asennuksesta, jotta ongelmaa ei syntyisi.