Ero sivun ”Ext2” versioiden välillä

Siirry navigaatioon Siirry hakuun
1 796 merkkiä lisätty ,  29. helmikuuta 2008
rakenne, tiedoston palautus vikatilanteessa
(tune2fs ja dumpe2fs)
(rakenne, tiedoston palautus vikatilanteessa)
Rivi 1: Rivi 1:
Ext2 eli ''ext2fs'' on alkuperäinen [[wikipedia:fi:Linux|GNU/Linux]]ia varten suunniteltu [[tiedostojärjestelmä]]. Aluksi ext2 oli myös suosituin, mutta nykyisin yleisimmin käytössä on [[ext3]]. Ext3 on käytännössä ext2 varustettuna [[journalointi]]ominaisuudella. Journaloinnilla saavutettujen etujen vuoksi ext2:n käyttö kiintolevyillä on nykyisin harvoin järkevää.
'''Ext2 '''eli ''ext2fs'' on [[wikipedia:fi:Linux|GNU/Linux]]ia varten suunniteltu [[tiedostojärjestelmä]], joka kauan oli selvästi yleisimmin käytetty. Nykyisin uusissa asennuksissa on siirretty tiedostojärjestelmän uuteen versioon [[ext3]]. Ext3 on käytännössä ext2 varustettuna [[journalointi]]ominaisuudella. Journaloinnilla saavutettujen etujen vuoksi ext2:n käyttö kiintolevyillä on nykyisin harvoin järkevää.
 
Edeltäjästään ''extfs'' (joka korvasi alkuperäisen [[minix]]-tiedostojärjestelmän) poiketen ext2 suunniteltiin alusta alkaen laajennettavaksi, ja niin esimerkiksi ext3-tiedostojärjestelmää voi käyttää myös ext2:na. Tiedostojärjestelmä sisältää tiedot käytetyistä laajennoksista ja siitä, onko jokin niistä epäyhteensopiva vanhojen järjestelyjen kanssa.
 
Tiedostojärjestelmän alussa on "superblock", jossa kerrotaan tiedostojärjestelmän ominaisuuksista ja sen muiden osien sijainnista. Superblokin jälkeen on varaustaulukkoja ja [[i-node]]ja ja näiden jälkeen näihin liityvät varsinaiset datablokit. Datablokkien jälkeen on superblokin varakopio ja seuraava erä varaustaulukkoja ja i-nodeja. Kiintolevyjen kasvaessa osa superblokkikopioista on jätetty pois.
 
Mikäli tiedostojärjestelmä vaurioituu, sen perustiedot ovat vielä luettavissa superblokkien varakopioissa ja näin tiedostojärjestelmän eri osat ovat löydettävissä. Kopiot ovat yleensä samoissa paikoissa ja tunnistettavissa myös [[maaginen numero|maagisista numeroista]].
 
inode-blokin rikkoontuessa sen osoittamat tiedostot eivät ole enää automaattisesti korjattavissa, mutta koska saman tiedoston datablokit pyritään pitämään yhdessä, tiedosto saattaa löytyä ehjänä yhdessä tai muutamassa osassa, kunhan nämä osat ovat tunnistettavissa (tekstitiedoston osalta helppoa käsin, joidenkin rakenteellisten tiedostojen osalta mahdollista automaattisesti). inoden rikkontumisesta on oireena merkilliset tiedosto-oikeudet.
 
Hakemiston rikkoontuessa tiedoston nimeä ei löydy. Tiedostojärjestelmän korjausohjelma [[fsck]] siirtää löytyneen tiedoston osion hakemistoon lost+found ja nimeää sen siellä inode-numeron mukaan.


==Katso myös==
==Katso myös==
785

muokkausta

Navigointivalikko