Ero sivun ”Ytimen kääntäminen” versioiden välillä

Kohteesta Linux.fi
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Rivi 6: Rivi 6:
 
Kannattaa huomata, etteivät kaikki kernelin ulkopuoliset ajurit välttämättä toimi uusimpien lähdekoodien/kernelien kanssa. Samassa lähdekoodipaketissa olevat koodit ''oikein'' konfiguroituina toimivat, mutta ulkopuoliset ajurit saattavat kieltäytyä kääntymästä sen vuoksi, että kernelistä on kehityksen myötä poistunut jotain tai jokin ajurin kannalta olennainen ominaisuus on ratkaisevasti muuttunut.
 
Kannattaa huomata, etteivät kaikki kernelin ulkopuoliset ajurit välttämättä toimi uusimpien lähdekoodien/kernelien kanssa. Samassa lähdekoodipaketissa olevat koodit ''oikein'' konfiguroituina toimivat, mutta ulkopuoliset ajurit saattavat kieltäytyä kääntymästä sen vuoksi, että kernelistä on kehityksen myötä poistunut jotain tai jokin ajurin kannalta olennainen ominaisuus on ratkaisevasti muuttunut.
  
 +
==Asetusten tekeminen==
 +
Nykyisen ytimen version näet komennolla <tt>uname -a</tt>. Mikäli käytössäsi on jo 2.6-sarjan ydin, kannattaa tutkia löytyykö ytimen asetustiedosto (<tt>.config</tt>) jostakin. Monissa jakeluissa asetustiedosto löytyy /boot -hakemiston alta nimellä kernel-2.6.x.x.config. Asetustiedosto voi myös löytyä pakattuna tiedostosta /proc/config.gz. Jos vanha asetustiedosto löytyy, kopioi se uuden ytimen lähdekoodin juurihakemistoon nimellä <tt>.config</tt>. Aja tämän jälkeen komento <tt>make oldconfig</tt> jolloin sinulta kysytään asetukset niihin ominaisuuksiin, joita vanhassa asetustiedostossa ei ollut.
  
 +
Jos sinulla ei ole vanhaa asetustiedostoa tai jos haluat tehdä itse asetuksia, aja komento <tt>make menuconfig</tt> (yleisin ja toimii lähes aina), <tt>make xconfig</tt> (Graafinen, QT-kirjastoa käyttävä), <tt>make gconfig</tt> (Graafinen, GTK+ -kirjastoa käyttävä) tai <tt>make config</tt> (kysyy kaikki kohdat erikseen, ei suositeltava). Tämän jälkeen tee haluamasi asetukset, mutta älä kuitenkaan muuta mitään mistä et ole varma. Suurimpaan osaan tarjolla olevista asetuksista on hyvä ohjeistus kyseisen asetuksen kohdalla help-valikossa.
  
 +
Mikäli et tee ns. initrd-ydintä, on syytä muistaa että ''juuriosion tiedostojärjestelmän ajuri on käännettävä ytimen sisään''. Initrd-ytimen tapauksessa ajurin voi kääntää myös moduuliksi, mutta tällöin on tehtävä erikseen initrd-tiedosto jotta ydin osaa ottaa tiedostojärjestelmän käynnistyksen yhteydessä käyttöön. Initrd-ytimissä käytetään romfs-muotoista ram-levyasemaa.
  
+
Osa ajureista ei toimi tällä hetkellä hyvin joidenkin toisten ajureiden kanssa. Ne eivät välttämättä käänny lainkaan, tai ne eivät käänny puhtaasti, mikäli kaksi tällaista ajuria on valittuna. 2.6-sarjan ytimet ovat kirjoitushetkellä vielä voimakkaan kehityksen alla. Apua valintoihin kannattaa aina katsoa kunkin ajurin kohdalta löytyvästä help-valikosta.
  
 +
Valitessasi ytimen asetuksia on hyvä tutustua tarkkaan koneesi laitteistoon. <tt>lspci -v</tt> -komento antaa hyödyllistä tietoa laitteistostasi, ja runsaasti lisätietoa löytyy <tt>/proc</tt>-väylältä. Esimerkiksi tiedosto <tt>/proc/cpuinfo</tt> kertoo kattavasti millainen prosessori koneessasi on. Oikean vaihtoehdon valinta on tärkeää etenkin prosessorin kohdalla ydintä käännettäessä. x86-koneissa pienin yhteinen nimittäjä on 80386-prosessorityyppi, jonka valitsemalla ydin toimii jokaisessa koneessa, mutta se ei käytä hyödykseen läheskään kaikkia tarjolla olevia ominaisuuksia ja on huomattavan hidas. Perusnyrkkisääntönä sanottakoon, että nykyään pienin yhteinen nimittäjä on Pentium. Mikäli aiot tehdä ytimestäsi siirrettävän, eli sellaisen joka toimii koneessa kuin koneessa,  on 386 hyvä vaihtoehto. Sen sijaan omalle koneelle optimaalista ydintä räätälöitäessä oikean prosessorityypin (tai lähimmän vastaavan) valinta on järkevin.
  
 +
2.4 -sarjan kerneleissä oli AMD:n prosessorien ja VIA-piirisarjan kanssa ongelmia, joiden vuoksi piti kääntää 686-kerneli jonkin aikaa näihin koneisiin. Vastaavanlaisia ongelmia saattaa edelleenkin esiintyä erityisesti [[bleeding edge]]-tekniikoiden kanssa, kun kehitys ei ole vielä päässyt tarpeeksi pitkälle.
  
 +
==Kääntäminen==
 +
Asetusten tekemisen jälkeen ydin kääntyy yksinkertaisesti komennolla <tt>make</tt>. Jos kääntäminen keskeytyy johonkin virheeseen, on syytä kääntää kriittinen katse asetustiedostoa kohtaan.
  
<div id="wikitikitavi" style="overflow:auto; height: 1px; ">
+
Debianin käyttäjät voivat käyttää seuraavia komentoja mikäli paketit kernel-package ja fakeroot ovat asennettuina:
[[http://WTHP1.coolhost.biz] [WTHPD1]]
+
 
[http://WTHP2.coolhost.biz  WTHPD2]
+
:Komento <tt>fakeroot make-kpkg --revision ''ytimen-versio'' kernel_image</tt> kääntää ytimen paketiksi, jonka voi asentaa komennolla <tt>dpkg -i</tt>.
[[http://WTHP3.coolhost.biz | WTHPD3]]
+
 
[http://WTHP4.coolhost.biz | WTHPD4]
+
:Komento <tt>fakeroot make-kpkg --revision ''ytimen-versio'' modules_image</tt> kääntää /usr/src/modules -hakemistossa olevat ulkopuoliset moduulit asennettaviksi ytimen moduuleiksi.
[WTHPD5 | http://WTHP5.coolhost.biz]
+
 
[[http://WTHP6.coolhost.biz WTHPD6]]
+
:Mikäli käännät samoista lähdekoodeista muita ytimiä, siivoa ytimen lähdekoodit Debian-komentojen aikaansaamista ylimääräisistä tiedostoista komennolla <tt>fakeroot make-kpkg clean</tt>.
</div>
+
 
 +
Kun ydin käännetään Debianin komennoilla, syntyneet <tt>deb</tt>-paketit voi siirtää koneesta toiseen tai asentaa samassa koneessa. Siirtäminen helpottaa etenkin heikkotehoisten koneiden ytimen kääntämistä, sillä vanha 100MHz Pentium kääntää ydintä useita tunteja kun taas nykyaikainen kone kääntää ytimen muutamassa minuutissa.
 +
 
 +
==Asentaminen==
 +
Ytimen kääntämisen jälkeen on asennettava moduulit niille kuuluvaan paikkaan sekä sijoitettava itse ydin /boot -hakemistoon. Nämä toiminnot on suoritettava pääkäyttäjänä - joko kirjautumalla pääkäyttäjäksi komennolla <tt>su</tt> tai suorittamalla komennot pääkäyttäjän oikeuksin komennolla <tt>sudo</tt>.
 +
 
 +
Ytimen moduulit asennetaan komennolla <tt>make modules_install</tt>. Komento sijoittaa valitut moduulit /lib/modules -hakemiston alle luomaansa, kääntämäsi ytimen versionumeroa vastaavaan hakemistoon.
 +
 
 +
Itse ydin asennetaan joko komennolla <tt>make install</tt> tai kopioimalla käsin lähdekoodihakemistosta tiedosto <tt>arch/i386/boot/bzImage</tt> (jossa <tt>i386</tt> korvataan sopivalla arkkitehtuurilla) /boot -hakemiston alle sopivalla nimellä. <tt>make install</tt> -komennolla pitäisi /boot -hakemistoon ilmestyä vmlinuz-2.6.x.x -niminen tiedosto, joka on siis itse ydin.
 +
 
 +
==Käynnistyslataaja==
 +
Jotta voisit käynnistää koneesi käyttäen kääntämääsi ydintä, on sinun muokattava käynnistyslataajasi asetustiedostoa. Jos käynnistyslataajasi on GRUB, muokkaa tiedostoa /boot/grub/menu.lst, ja jos käynnistyslataajasi on LILO, muokkaa tiedostoa /etc/lilo.conf. Mikäli käytät LILOa, on LILO asennettava muokkaamisen jälkeen uudestaan käynnistyssektoriin ajamalla pääkäyttäjänä komento <tt>lilo</tt>.
 +
 
 +
Muokkaaminen onnistuu helpoiten katsomalla mallia vanhoista asetuksista. Vanhoja asetuksia ei kannata poistaa, sillä mikäli oma ytimesi ei toimi, voit käynnistää koneesi vanhalla ytimellä ja pääset näin korjaamaan itse kääntämäsi ytimen asetuksia.
 +
 
 +
==Testaus==
 +
Käynnistä kone uudelleen, risti kädet ja toivo parasta!
 +
 
 +
Yleensä ydin toimii jos asetukset on tehty huolella. Rikkinäinen ydin ei haittaa jos vanha ydin on vielä tallella, sillä voit käynnistää koneen käyttäen vanhaa ydintä. Yleisimpiä syitä toimimattomuuteen lienevät virheelliset emolevyn ajurivalinnat sekä tiedostojärjestelmäajurin puuttuminen ytimestä.
 +
 
 +
==Viimeistely==
 +
Mikäli ydin toimii, kannattaa luoda /usr/src -hakemistoon symbolinen linkki <tt>linux</tt>, joka viittaa ytimen lähdekoodihakemistoon. Linkki luodaan komennolla <tt>ln -s linux-2.6.x.x linux</tt>. Linkki kannattaa tehdä, sillä jotkin ohjelmat ja ajurit haluavat käännettäessä päästä käsiksi ajossa olevan ytimen lähdekoodiin, ja ne etsivät lähdekoodia hakemistosta /usr/src/linux.
 +
 
 +
==Säätäminen==
 +
On myös olemassa erillaisia muokkauspaketteja (patch) jolla saadaan kerneliin lisää tehoa tai uusia ominaisuuksia. Tutuimmat ovat esimerkiksi nitro, love, ck ja cko paketit.

Versio 23. lokakuuta 2005 kello 09.11

Kernelin, eli GNU/Linux käyttöjärjestelmän ytimen, kääntämistä pidetään usein erittäin hankalana, mitä se tosiasiassa ei ole. Nykyisin tarve käyttäjän itsensä tekemään kernelin kääntöön on vähentynyt, mutta toimenpide voi olla tarpeellinen esimerkiksi eksoottisempien oheislaitteiden toimimaan saattamiseksi. Toinen yleinen syy on halu optimoida kernelistä pois ominaisuuksia, joille käyttäjä ei koe olevan itsellään tarvetta. Usein vanhentuneessa ohjeessa sanotaan ytimen käännön olevan välttämätöntä, vaikka vaaditut vipuset ovat valittuna jo vakiokernelissä. Tarkista kuinka vanhaa ohjetta luet.

Ytimen hakeminen

kernel.org:ista voi ladata uusimman julkaistun ytimen. Nykyään on suositeltavaa käyttää uusinta vakaata 2.6-sarjan ydintä. Lataa paketti /usr/src -hakemistoon ja pura se. tar.bz2-päätteinen paketti puretaan komennolla tar jxvf linux-2.6.x.x.tar.bz2 ja tar.gz-päätteinen komennolla tar zxvf linux-2.6.x.x.tar.gz. Purettuasi paketin siirry tuloksena syntyneeseen uuteen hakemistoon. Kernelin lähdekoodin saa ladattua myös Suomessa sijaitsevalta ftp.fi.kernel.org-palvelimelta.

Kannattaa huomata, etteivät kaikki kernelin ulkopuoliset ajurit välttämättä toimi uusimpien lähdekoodien/kernelien kanssa. Samassa lähdekoodipaketissa olevat koodit oikein konfiguroituina toimivat, mutta ulkopuoliset ajurit saattavat kieltäytyä kääntymästä sen vuoksi, että kernelistä on kehityksen myötä poistunut jotain tai jokin ajurin kannalta olennainen ominaisuus on ratkaisevasti muuttunut.

Asetusten tekeminen

Nykyisen ytimen version näet komennolla uname -a. Mikäli käytössäsi on jo 2.6-sarjan ydin, kannattaa tutkia löytyykö ytimen asetustiedosto (.config) jostakin. Monissa jakeluissa asetustiedosto löytyy /boot -hakemiston alta nimellä kernel-2.6.x.x.config. Asetustiedosto voi myös löytyä pakattuna tiedostosta /proc/config.gz. Jos vanha asetustiedosto löytyy, kopioi se uuden ytimen lähdekoodin juurihakemistoon nimellä .config. Aja tämän jälkeen komento make oldconfig jolloin sinulta kysytään asetukset niihin ominaisuuksiin, joita vanhassa asetustiedostossa ei ollut.

Jos sinulla ei ole vanhaa asetustiedostoa tai jos haluat tehdä itse asetuksia, aja komento make menuconfig (yleisin ja toimii lähes aina), make xconfig (Graafinen, QT-kirjastoa käyttävä), make gconfig (Graafinen, GTK+ -kirjastoa käyttävä) tai make config (kysyy kaikki kohdat erikseen, ei suositeltava). Tämän jälkeen tee haluamasi asetukset, mutta älä kuitenkaan muuta mitään mistä et ole varma. Suurimpaan osaan tarjolla olevista asetuksista on hyvä ohjeistus kyseisen asetuksen kohdalla help-valikossa.

Mikäli et tee ns. initrd-ydintä, on syytä muistaa että juuriosion tiedostojärjestelmän ajuri on käännettävä ytimen sisään. Initrd-ytimen tapauksessa ajurin voi kääntää myös moduuliksi, mutta tällöin on tehtävä erikseen initrd-tiedosto jotta ydin osaa ottaa tiedostojärjestelmän käynnistyksen yhteydessä käyttöön. Initrd-ytimissä käytetään romfs-muotoista ram-levyasemaa.

Osa ajureista ei toimi tällä hetkellä hyvin joidenkin toisten ajureiden kanssa. Ne eivät välttämättä käänny lainkaan, tai ne eivät käänny puhtaasti, mikäli kaksi tällaista ajuria on valittuna. 2.6-sarjan ytimet ovat kirjoitushetkellä vielä voimakkaan kehityksen alla. Apua valintoihin kannattaa aina katsoa kunkin ajurin kohdalta löytyvästä help-valikosta.

Valitessasi ytimen asetuksia on hyvä tutustua tarkkaan koneesi laitteistoon. lspci -v -komento antaa hyödyllistä tietoa laitteistostasi, ja runsaasti lisätietoa löytyy /proc-väylältä. Esimerkiksi tiedosto /proc/cpuinfo kertoo kattavasti millainen prosessori koneessasi on. Oikean vaihtoehdon valinta on tärkeää etenkin prosessorin kohdalla ydintä käännettäessä. x86-koneissa pienin yhteinen nimittäjä on 80386-prosessorityyppi, jonka valitsemalla ydin toimii jokaisessa koneessa, mutta se ei käytä hyödykseen läheskään kaikkia tarjolla olevia ominaisuuksia ja on huomattavan hidas. Perusnyrkkisääntönä sanottakoon, että nykyään pienin yhteinen nimittäjä on Pentium. Mikäli aiot tehdä ytimestäsi siirrettävän, eli sellaisen joka toimii koneessa kuin koneessa, on 386 hyvä vaihtoehto. Sen sijaan omalle koneelle optimaalista ydintä räätälöitäessä oikean prosessorityypin (tai lähimmän vastaavan) valinta on järkevin.

2.4 -sarjan kerneleissä oli AMD:n prosessorien ja VIA-piirisarjan kanssa ongelmia, joiden vuoksi piti kääntää 686-kerneli jonkin aikaa näihin koneisiin. Vastaavanlaisia ongelmia saattaa edelleenkin esiintyä erityisesti bleeding edge-tekniikoiden kanssa, kun kehitys ei ole vielä päässyt tarpeeksi pitkälle.

Kääntäminen

Asetusten tekemisen jälkeen ydin kääntyy yksinkertaisesti komennolla make. Jos kääntäminen keskeytyy johonkin virheeseen, on syytä kääntää kriittinen katse asetustiedostoa kohtaan.

Debianin käyttäjät voivat käyttää seuraavia komentoja mikäli paketit kernel-package ja fakeroot ovat asennettuina:

Komento fakeroot make-kpkg --revision ytimen-versio kernel_image kääntää ytimen paketiksi, jonka voi asentaa komennolla dpkg -i.
Komento fakeroot make-kpkg --revision ytimen-versio modules_image kääntää /usr/src/modules -hakemistossa olevat ulkopuoliset moduulit asennettaviksi ytimen moduuleiksi.
Mikäli käännät samoista lähdekoodeista muita ytimiä, siivoa ytimen lähdekoodit Debian-komentojen aikaansaamista ylimääräisistä tiedostoista komennolla fakeroot make-kpkg clean.

Kun ydin käännetään Debianin komennoilla, syntyneet deb-paketit voi siirtää koneesta toiseen tai asentaa samassa koneessa. Siirtäminen helpottaa etenkin heikkotehoisten koneiden ytimen kääntämistä, sillä vanha 100MHz Pentium kääntää ydintä useita tunteja kun taas nykyaikainen kone kääntää ytimen muutamassa minuutissa.

Asentaminen

Ytimen kääntämisen jälkeen on asennettava moduulit niille kuuluvaan paikkaan sekä sijoitettava itse ydin /boot -hakemistoon. Nämä toiminnot on suoritettava pääkäyttäjänä - joko kirjautumalla pääkäyttäjäksi komennolla su tai suorittamalla komennot pääkäyttäjän oikeuksin komennolla sudo.

Ytimen moduulit asennetaan komennolla make modules_install. Komento sijoittaa valitut moduulit /lib/modules -hakemiston alle luomaansa, kääntämäsi ytimen versionumeroa vastaavaan hakemistoon.

Itse ydin asennetaan joko komennolla make install tai kopioimalla käsin lähdekoodihakemistosta tiedosto arch/i386/boot/bzImage (jossa i386 korvataan sopivalla arkkitehtuurilla) /boot -hakemiston alle sopivalla nimellä. make install -komennolla pitäisi /boot -hakemistoon ilmestyä vmlinuz-2.6.x.x -niminen tiedosto, joka on siis itse ydin.

Käynnistyslataaja

Jotta voisit käynnistää koneesi käyttäen kääntämääsi ydintä, on sinun muokattava käynnistyslataajasi asetustiedostoa. Jos käynnistyslataajasi on GRUB, muokkaa tiedostoa /boot/grub/menu.lst, ja jos käynnistyslataajasi on LILO, muokkaa tiedostoa /etc/lilo.conf. Mikäli käytät LILOa, on LILO asennettava muokkaamisen jälkeen uudestaan käynnistyssektoriin ajamalla pääkäyttäjänä komento lilo.

Muokkaaminen onnistuu helpoiten katsomalla mallia vanhoista asetuksista. Vanhoja asetuksia ei kannata poistaa, sillä mikäli oma ytimesi ei toimi, voit käynnistää koneesi vanhalla ytimellä ja pääset näin korjaamaan itse kääntämäsi ytimen asetuksia.

Testaus

Käynnistä kone uudelleen, risti kädet ja toivo parasta!

Yleensä ydin toimii jos asetukset on tehty huolella. Rikkinäinen ydin ei haittaa jos vanha ydin on vielä tallella, sillä voit käynnistää koneen käyttäen vanhaa ydintä. Yleisimpiä syitä toimimattomuuteen lienevät virheelliset emolevyn ajurivalinnat sekä tiedostojärjestelmäajurin puuttuminen ytimestä.

Viimeistely

Mikäli ydin toimii, kannattaa luoda /usr/src -hakemistoon symbolinen linkki linux, joka viittaa ytimen lähdekoodihakemistoon. Linkki luodaan komennolla ln -s linux-2.6.x.x linux. Linkki kannattaa tehdä, sillä jotkin ohjelmat ja ajurit haluavat käännettäessä päästä käsiksi ajossa olevan ytimen lähdekoodiin, ja ne etsivät lähdekoodia hakemistosta /usr/src/linux.

Säätäminen

On myös olemassa erillaisia muokkauspaketteja (patch) jolla saadaan kerneliin lisää tehoa tai uusia ominaisuuksia. Tutuimmat ovat esimerkiksi nitro, love, ck ja cko paketit.