Ero sivun ”Ohjelmien asentaminen” versioiden välillä

Linux.fista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
(Kääntäminen lähdekoodista: ongelma ei kääntäminen vaan muualta haettu paketti)
(34 välissä olevaa versiota 18 käyttäjän tekeminä ei näytetä)
Rivi 1: Rivi 1:
Ohjelmien asentaminen GNU/Linuxiin onnistuu pääsääntöisesti kahdella tavalla, kääntämällä [[lähdekoodi]]sta tai jakelupaketin omalla [[Paketinhallintajärjestelmä|paketinhallinnalla]]. Näistä tavoista jälkimmäinen on varsinkin aloittelijalle ehdottomasti helpompi ja suositeltavampi tapa, mikäli vain haluamastasi ohjelmasta ylipäätään on paketoitu (riittävän uusi) versio jakelullesi.
Linuxiin asennetaan ohjelmia pääsääntöisesti [[jakelu]]n [[paketinhallintajärjestelmä]]stä. Paketinhallintaa käytetään jakelun omilla työkaluilla joko graafisesti tai [[komentorivi]]ltä. Kun ohjelmat asennetaan paketinhallintajärjestelmästä, asennetaan automaattisesti myös muut ohjelman tarvitsemat ohjelmapaketit (esimerkiksi peli voi vaatia [[OpenGL]]-kirjaston asentamisen). Paketinhallintajärjestelmä pitää myös kirjaa kaikista järjestelmään asennetuista ohjelmista ja pystyy päivittämään ne kaikki uusien versioiden ilmestyessä.


== Kääntäminen lähdekoodista ==
==Vaihtoehtoja==
''Katso artikkeli [[kääntäminen]]''.
 
Pakettivarastosta asentaminen paketinhallinnan kautta vaatii, että haluttu ohjelma (tai sen haluttu versio) löytyy käytetyn jakelun [[pakettivarasto|pakettilähteistä]]. Aina näin ei ole. Tällöin haluttu ohjelma saattaa löytyä omalle jakelulle paketoituna jostain [[epävirallinen pakettilähde|epävirallisesta pakettilähteestä]] tai ohjelman kotisivuilta. Tällaisissa tapauksissa ohjelma voidaan asentaa tästä paketista, jos paketin tarjoava taho on luotettava. Tällöin paketinhallintajärjestelmä saa tiedon siitä, että järjestelmään on asennettu uusi ohjelma, jolloin paketinhallintajärjestelmä pysyy ajan tasalla ja mm. ohjelman poistaminen on helppoa. Tässä tavassa haittapuolena on se, että ohjelmapaketin toimintaa muun järjestelmän kanssa ei välttämättä ole testattu tarpeeksi (jakelun kehittäjät eivät sitä tue) ja päivityksistä joutuu yleensä huolehtimaan itse. Lisäksi epäluotettavista lähteistä asennetut paketit ovat tietoturvariski.
 
Perinteisempi tapa ohjelmien asentamiseen on [[Kääntäminen|kääntäminen lähdekoodista]]. Tämä tulee kysymykseen lähinnä tilanteessa, jossa halutaan asentaa jokin ohjelma, jota jakelun omista pakettilähteistä ei löydy. Kääntämällä asennettavien ohjelmien asentaminen voi vaihdella paljonkin eri ohjelmien välillä ja käyttäjän on myös itse huolehdittava siitä, että kaikki ohjelman tarvitsemat muut ohjelmat on asennettu. Ohjelmat tulee aina asentaa ensisijaisesti jakelun paketinhallinnasta, sillä käsin asennetut paketit voivat pahimmassa tapauksessa sotkea paketinhallintajärjestelmän ja aiheuttaa ongelmia.


Perinteinen tapa ohjelmien asentamiseen on kääntäminen lähdekoodista. Jos mahdollista, ohjelma kannattaa kuitenkin asentaa käytetyn Linux-jakelun valmiista paketista, sillä:
Itse kääntäminen voi tulla kyseeseen myös vaikka ohjelman saisi suoraan paketinhallinnasta, jos haluaa eri version kyseisestä ohjelmasta, esimerkiksi jonkin erikoisen ominaisuuden ottamiseksi käyttöön. Omasta jakelusta saatavaan lähdekoodiin on helppo tehdä tarvittavat muutokset, pakettihallinta auttaa riippuvuuksien täyttämisessä ja käännöksen tuloksen voi paketoida jakelun omilla välineillä. Jos lähdekoodi haetaan muualta, esimerkiksi koska jakelussa ei ole tarpeeksi uutta versiota, paketin sovittamiseen niin että se sopii jakeluun on nähtävä enemmän vaivaa, ja ohjelman asentaminen paketinhallinnan ohi hakemistoon /usr/local voi hyvinkin olla varteenotettava vaihtoehto.
* Paketinhallinnan ohi asennetun paketin poistaminen on hankalaa
* Paketinhallintatyökalut eivät toimi oikein paketinhallinnnan ohi asennettujen ohjelmien kanssa
* Riippuvuuksia ei tarkisteta yhtä tarkasti
* Paketti ei välttämättä toimi yhteen muun järjestelmän kanssa
* Turvapäivityksistä joutuu huolehtimaan itse


Vapaan ohjelman olennainen ominaisuus on kuitenkin, että lähdekoodi on helposti käytettävissä. Jokaisesta jakelun vapaasta paketista on lähdekoodit saatavilla, niihin voi tehdä omat muutoksensa ja muokatun lähdekoodin voi itse kääntää ja koota paketiksi, joka on paketinhallinnan piirissä siinä missä virallinenkin versio. Jollei halua menettää tekemiään muutoksia, ne pitää kuitenkin itse siirtää mahdollisiin päivityksiin.
Jotkut suljetut ohjelmat ovat saatavilla vain omalla asennusskriptillä asennettavina binääripaketteina. Näiden pitäisi asentua hakemistoon /opt eikä niiden asentamisen pitäisi vaatia pääkäyttäjän oikeuksia. Joitakin vinkkejä tällaisten ohjelmien asentamiseksi löytyy sivulta [[Epäviralliset pakettilähteet#Asentaminen eri käyttäjänä|Epäviralliset pakettilähteet osiosta Asentaminen eri käyttäjänä]].


Jos hakee lähdekoodin muualta kuin omasta jakelusta, joutuu itse huolehtimaan turvapäivityksistä ja paketin sopeuttamisesta jakeluun.
Ohjelmien asennustapaa valittaessa järjestys on seuraava:
#Jakelun omasta pakettilähteestä
#Epävirallisesta, mutta luotettavasta lähteestä tai ohjelman kotisivuilta ladattu omalle jakelulle tehty paketti
#Lähdekoodista kääntäminen
#Ohjelman kotisivulta ladatun paketin oman asennusskriptin avulla


== [[Debian]]in ja Ubuntun paketinhallinta ==
== Ohjelmien asentaminen eri jakeluissa ==
Debianissa asennetaan suoraviivaisimmin [[Apt|apt-ohjelmalla]]:
Seuraavassa on lyhyesti kerrottu, mitä työkaluja käyttäen ohjelmien asennus onnistuu eri jakeluissa. Tarkemmat ohjeet työkalujen käyttöön löytyvät kyseistä työkalua käsittelevistä artikkeleista.
apt-get install hyvasofta
Paketteja voi etsiä komennolla:
apt-cache search hyvasofta-tai-muu-hakusana


Ennen molempia komentoja kannattaa päivittää tietokanta komennolla:
=== Arch Linux ===
apt-get update
Archissa paketinhallintaa hoitaa [[Pacman]] jonka graafisena [[edustaohjelma]]na on käytettävissä [[Shaman]]. Pacmanilla voi asentaa paketteja myös suoraan (pakettien pääte on <tt>.pkg.tar.gz</tt>).


Valmiiksi asennettuja ohjelmia voi päivittää yksittäisesti asentamalla halutut ohjelmat "uudelleen" aptin install-komennolla tai yleisesti apt-komennoilla upgrade ja dist-upgrade:
Arch Linux sekä siihen pohjautuviin on myös mahdollista asentaa [[AUR]]:n kautta kolmannen osapuolen epävirallisia pakettivarastoja. Noudata erityistä varovaisuutta lisätessäsi niitä.
apt-get [dist]upgrade


Näiden käytännön erona on se, että upgrade ei koskaan poista paketteja eikä asenna uusia, kun taas dist-upgrade voi tehdä kumpaakin. Joskus pakettia päivitettäessä sen riippuvuudet määräävät, että jokin vanhentunut paketti poistetaan tieltä tai uusia riippuvuuksia asennetaan, jolloin upgrade jättää sen päivittämättä näiden vaatimusten takia.
=== Debian ===
''Katso myös artikkeli [[Debian GNU/Linux#Debianin paketinhallinta]]''


Joskus on ohjelma ladattava .deb-pakettina. Tämä asennetaan seuraavasti dpkg-ohjelmalla:
[[Debian]]issa käytetään [[dpkg]]-nimistä paketinhallintajärjestelmää. Paketteja voidaan asentaa graafisesti työpöytäasennuksen jälkeen valikoista löytyvällä Synaptic-sovelluksella josta kerrotaan tarkemmin artikkelissa [[Synaptic]].
dpkg -i hyvasofta.deb


Paketinhallintaa ei toki ole mikään pakko hoitaa komentotulkista. Deb-paketinhallintaan voi käyttää esimerkiksi graafista [[synaptic]]-ohjelmaa:
Komentoriviltä paketinhallintaa käytetään [[apt-get]] ja [[aptitude]] -sovelluksilla. Yksittäisiä <tt>.deb</tt>-paketteja voi asentaa [[dpkg]] tai [[GDebi]] -ohjelmilla.
apt-get install synaptic


Tai aptitudea, joka tuo GUI:n konsoliin:
=== Fedora ===
apt-get install aptitude
Fedorassa [[RPM]]-paketinhallintaa käytetään yleensä [[DNF]], [[yum]]- tai [[PackageKit]]-sovelluksilla. Tarkemmat ohjeet löytyvät artikkelista [[Fedora/Paketinhallinta]].


Synaptic asentuu kirjoitushetkellä soveltuvaan järjestelmäbinäärihakemistoon (.../sbin/), eikä siksi ole suoraan peruskäyttäjän komentopolulla. Ohjelma tuleekin ajaa suoraan root-käyttäjänä.
=== Gentoo ===
[[Gentoo]]ssa paketinhallintajärjestelmää käytetään lähes aina komentoriviltä käyttäen [[emerge]]-sovellusta.  
Myös graafisia työkaluja Gentoon paketinhallintaan on olemassa, muun muassa [[Porthole]], [[Guitoo]] ja [[Portagemaster]]. Nämä ovat kuitenkin vielä enemmän tai vähemmän testivaiheessa.


Apt-get ja dpkg -ohjelmia on tietysti ajettava pääkäyttäjän oikeuksilla (esimerkiksi [[Sudo|sudolla]] tai siirtymällä pääkäyttäjäksi komennolla <tt>su</tt>).
=== Mandriva ===
[[Mandriva]]ssa paketinhallintajärjestelmää voidaan käyttää komentoriviltä [[URPMI]]-sovelluksella.


[http://fi.wikibooks.org/wiki/Ubuntu_tutuksi Ubuntu tutuksi] -wikikirja esittelee kattavasti [http://fi.wikibooks.org/wiki/Ubuntu_tutuksi/Ohjelmien_asentaminen_ja_pakettivarastot ohjelmien asennusta ja pakettivarastoja].
=== openSUSE ===
openSUSEssa ohjelmia voi asentaa joko graafisesti [[YaST]]-työkalulla (''Ohjelmistot'' --> ''Ohjelmistohallinta'') tai tekstipohjaisesti [[Zypper]]-[[komentorivi]]työkalulla. Ohjelmien asennustyökalun voi [[GNOME]]ssa käynnistäää valitsemalla ''Tietokone'' --> ''Asenna ohjelmistoja''.


== Gentoon paketinhallinta ==
=== Ubuntu ===
Ohjelma asennetaan komennolla:
Koska [[Ubuntu]] pohjautuu Debianiin, paketinhallinta toimii samoin kuin [[Ohjelmien asentaminen#Debian|Debianissa]], mutta lisäksi käytössä on Ubuntun oma yksinkertaistettu Ubuntun sovellusvalikoima... -sovellus, joka löytyy nimellä ''Ubuntun sovellusvalikoima'' tai englanninkielisissä jakeluissa nimellä ''Ubuntu Software Center''. Lisäksi on mahdollista käyttää [[Synaptic]]ia, joka pitää asentaa erikseen.
emerge hyvasofta
Etsiminen hoituu komennolla:
emerge search hyvasofta
Ennen ohjelman asentamista kannattaa katsoa mitä kaikkea sen mukana asentuu. Tämä tapahtuu komennolla:
emerge -p hyvasofta
Kun olet tutustunut [http://www.gentoo.org/doc/fi/handbook/handbook-x86.xml?part=2&chap=2 USE-asetuksiin], [http://www.gentoo.org/doc/fi/] ja osaat niitä käyttää, kannattaa ennen ohjelman asentamista ajaa:
emerge -pv hyvasofta
Tämä komento kertoo mitä USE-asetuksia on käytettävissä.


Ohjelma päivitetään komennolla:
Ladatun <tt>.deb</tt>-paketin pystyy asentamaan kaksoisnapsauttamalla pakettia, jolloin Ubuntun sovellusvalikoima käynnistyy ja hoitaa asennuksen.
emerge -u hyvasofta
Kaikki koneelle asennetut ohjelmat voi kerralla päivittää komennolla
emerge -u world
Vivut -p ja -v toimivat myös päivityksen yhteydessä ja niitä kannattaa käyttää.


Ja tietokanta päivitetään komennolla:
Komentoriviltä [[apt]], [[apt-get]], [[aptitude]] ja [[dpkg]] toimivat kuten Debianissa. Ubuntun ohjeista löytyy myös lisätietoja pakettien hallinnasta: käynnistä ohjekeskus (''Ohjeet ja tuki'' tai englanniksi ''Help'') ja valitse ohje ''Sovellusten lisääminen ja poistaminen''. Lisäksi [http://fi.wikibooks.org/wiki/Ubuntu_tutuksi Ubuntu tutuksi] -wikikirja esittelee kattavasti [http://fi.wikibooks.org/wiki/Ubuntu_tutuksi/Ohjelmien_asentaminen_ja_pakettivarastot ohjelmien asentamista ja pakettilähteiden käyttöä].
emerge --sync


Tietokannan voit myös päivittää [[http]]-yhteyden yli, mikäli nettiyhteydessäsi on suuria rajoituksia
==== Ubuntun pakettilähteet ====
* Main - Sisältää julkisesti tuetut ohjelmistot.
* Restricted - Sisältää tuetut ohjelmistot, jotka eivät ole käytettävissä täysin ilmaisella lisenssillä.
* Universe - Sisältää yhteisön ylläpitämät ohjelmistot, jotka eivät ole virallisesti tuettuja ohjelmistoja.
* Multiverse - Sisältää ohjelmistot, jotka eivät ole vapaita.


emerge-websync
Ubuntuun on myös mahdollista asentaa [[PPA]]:n kautta kolmannen osapuolen epävirallisia pakettivarastoja. Noudata erityistä varovaisuutta lisätessäsi niitä.


Myös graafisia työkaluja Gentoon paketinhallintaan on olemassa. Muun muassa Porthole,Guitoo ja Portagemaster. Nämä ovat kuitenkin vielä enemmän tai vähemmän testivaiheessa.
== Kääntäminen lähdekoodista ==
''Katso artikkeli [[kääntäminen]]''.


== [[RPM]]-pohjaiset (mm. [[Mandriva]] ja [[Fedora_Core|Fedora]]) ==
Perinteinen tapa ohjelmien asentamiseen on kääntäminen lähdekoodista. Jos mahdollista, ohjelma kannattaa kuitenkin asentaa käytetyn Linux-jakelun paketista, sillä:
Jos RPM-paketti on jo ladattu koneelle, asennus hoituu seuraavasti:
* Paketinhallinnan ohi asennetun paketin poistaminen voi olla hankalaa
rpm -Uhv hyvasofta.rpm
* Paketinhallintatyökalut eivät toimi oikein paketinhallinnan ohi asennettujen ohjelmien kanssa
* Riippuvuuksia ei tarkisteta yhtä tarkasti
* Paketti ei välttämättä toimi yhteen muun järjestelmän kanssa
* Turvapäivityksistä joutuu huolehtimaan itse


RPM-pakettien hakuun on monissa [[distro]]issa distrokohtainen työkalu, lisäksi näitä voi ladata monien ohjelmien kotisivuilta. Myös [[rpmfind]] auttaa pakettien etsimisessä. [[Apt-rpm]] ja [[YUM]] ovat myös hyviä työkaluja ohjelmiston etsimiseen.
Vapaan ohjelman olennainen ominaisuus on kuitenkin, että lähdekoodi on helposti käytettävissä. Jokaisesta jakelun vapaasta paketista on lähdekoodit saatavilla, niihin voi tehdä omat muutoksensa ja muokatun lähdekoodin voi itse kääntää ja koota paketiksi, joka on paketinhallinnan piirissä siinä missä virallinenkin versio. Jollei halua menettää tekemiään muutoksia, ne pitää kuitenkin itse siirtää mahdollisiin päivityksiin. Muutettu paketti kannattaa siksi paketinhallinnassa merkitä käsin päivitettäväksi ("hold" tms.).


[[Mandriva]]n/Mandraken kanssa kannattaa käyttää [[URPMI]] ohjelmaa joka hoitaa RPM-pakettien käsittelyn ja toisten pakettien riippuvuudet jouhevasti.
Jos hakee lähdekoodin muualta kuin oman jakelun käytössä olevasta versiosta, joutuu itse huolehtimaan turvapäivityksistä ja paketin sopeuttamisesta jakeluun.


[[Luokka:Ohjelmat]]
[[Luokka:Ohjelmat|*]]
[[Luokka:Järjestelmä]]
[[Luokka:Järjestelmä]]
[[Luokka:Paketinhallinta]]
[[Luokka:Ohjeet]]

Versio 15. elokuuta 2019 kello 17.25

Linuxiin asennetaan ohjelmia pääsääntöisesti jakelun paketinhallintajärjestelmästä. Paketinhallintaa käytetään jakelun omilla työkaluilla joko graafisesti tai komentoriviltä. Kun ohjelmat asennetaan paketinhallintajärjestelmästä, asennetaan automaattisesti myös muut ohjelman tarvitsemat ohjelmapaketit (esimerkiksi peli voi vaatia OpenGL-kirjaston asentamisen). Paketinhallintajärjestelmä pitää myös kirjaa kaikista järjestelmään asennetuista ohjelmista ja pystyy päivittämään ne kaikki uusien versioiden ilmestyessä.

Vaihtoehtoja

Pakettivarastosta asentaminen paketinhallinnan kautta vaatii, että haluttu ohjelma (tai sen haluttu versio) löytyy käytetyn jakelun pakettilähteistä. Aina näin ei ole. Tällöin haluttu ohjelma saattaa löytyä omalle jakelulle paketoituna jostain epävirallisesta pakettilähteestä tai ohjelman kotisivuilta. Tällaisissa tapauksissa ohjelma voidaan asentaa tästä paketista, jos paketin tarjoava taho on luotettava. Tällöin paketinhallintajärjestelmä saa tiedon siitä, että järjestelmään on asennettu uusi ohjelma, jolloin paketinhallintajärjestelmä pysyy ajan tasalla ja mm. ohjelman poistaminen on helppoa. Tässä tavassa haittapuolena on se, että ohjelmapaketin toimintaa muun järjestelmän kanssa ei välttämättä ole testattu tarpeeksi (jakelun kehittäjät eivät sitä tue) ja päivityksistä joutuu yleensä huolehtimaan itse. Lisäksi epäluotettavista lähteistä asennetut paketit ovat tietoturvariski.

Perinteisempi tapa ohjelmien asentamiseen on kääntäminen lähdekoodista. Tämä tulee kysymykseen lähinnä tilanteessa, jossa halutaan asentaa jokin ohjelma, jota jakelun omista pakettilähteistä ei löydy. Kääntämällä asennettavien ohjelmien asentaminen voi vaihdella paljonkin eri ohjelmien välillä ja käyttäjän on myös itse huolehdittava siitä, että kaikki ohjelman tarvitsemat muut ohjelmat on asennettu. Ohjelmat tulee aina asentaa ensisijaisesti jakelun paketinhallinnasta, sillä käsin asennetut paketit voivat pahimmassa tapauksessa sotkea paketinhallintajärjestelmän ja aiheuttaa ongelmia.

Itse kääntäminen voi tulla kyseeseen myös vaikka ohjelman saisi suoraan paketinhallinnasta, jos haluaa eri version kyseisestä ohjelmasta, esimerkiksi jonkin erikoisen ominaisuuden ottamiseksi käyttöön. Omasta jakelusta saatavaan lähdekoodiin on helppo tehdä tarvittavat muutokset, pakettihallinta auttaa riippuvuuksien täyttämisessä ja käännöksen tuloksen voi paketoida jakelun omilla välineillä. Jos lähdekoodi haetaan muualta, esimerkiksi koska jakelussa ei ole tarpeeksi uutta versiota, paketin sovittamiseen niin että se sopii jakeluun on nähtävä enemmän vaivaa, ja ohjelman asentaminen paketinhallinnan ohi hakemistoon /usr/local voi hyvinkin olla varteenotettava vaihtoehto.

Jotkut suljetut ohjelmat ovat saatavilla vain omalla asennusskriptillä asennettavina binääripaketteina. Näiden pitäisi asentua hakemistoon /opt eikä niiden asentamisen pitäisi vaatia pääkäyttäjän oikeuksia. Joitakin vinkkejä tällaisten ohjelmien asentamiseksi löytyy sivulta Epäviralliset pakettilähteet osiosta Asentaminen eri käyttäjänä.

Ohjelmien asennustapaa valittaessa järjestys on seuraava:

  1. Jakelun omasta pakettilähteestä
  2. Epävirallisesta, mutta luotettavasta lähteestä tai ohjelman kotisivuilta ladattu omalle jakelulle tehty paketti
  3. Lähdekoodista kääntäminen
  4. Ohjelman kotisivulta ladatun paketin oman asennusskriptin avulla

Ohjelmien asentaminen eri jakeluissa

Seuraavassa on lyhyesti kerrottu, mitä työkaluja käyttäen ohjelmien asennus onnistuu eri jakeluissa. Tarkemmat ohjeet työkalujen käyttöön löytyvät kyseistä työkalua käsittelevistä artikkeleista.

Arch Linux

Archissa paketinhallintaa hoitaa Pacman jonka graafisena edustaohjelmana on käytettävissä Shaman. Pacmanilla voi asentaa paketteja myös suoraan (pakettien pääte on .pkg.tar.gz).

Arch Linux sekä siihen pohjautuviin on myös mahdollista asentaa AUR:n kautta kolmannen osapuolen epävirallisia pakettivarastoja. Noudata erityistä varovaisuutta lisätessäsi niitä.

Debian

Katso myös artikkeli Debian GNU/Linux#Debianin paketinhallinta

Debianissa käytetään dpkg-nimistä paketinhallintajärjestelmää. Paketteja voidaan asentaa graafisesti työpöytäasennuksen jälkeen valikoista löytyvällä Synaptic-sovelluksella josta kerrotaan tarkemmin artikkelissa Synaptic.

Komentoriviltä paketinhallintaa käytetään apt-get ja aptitude -sovelluksilla. Yksittäisiä .deb-paketteja voi asentaa dpkg tai GDebi -ohjelmilla.

Fedora

Fedorassa RPM-paketinhallintaa käytetään yleensä DNF, yum- tai PackageKit-sovelluksilla. Tarkemmat ohjeet löytyvät artikkelista Fedora/Paketinhallinta.

Gentoo

Gentoossa paketinhallintajärjestelmää käytetään lähes aina komentoriviltä käyttäen emerge-sovellusta. Myös graafisia työkaluja Gentoon paketinhallintaan on olemassa, muun muassa Porthole, Guitoo ja Portagemaster. Nämä ovat kuitenkin vielä enemmän tai vähemmän testivaiheessa.

Mandriva

Mandrivassa paketinhallintajärjestelmää voidaan käyttää komentoriviltä URPMI-sovelluksella.

openSUSE

openSUSEssa ohjelmia voi asentaa joko graafisesti YaST-työkalulla (Ohjelmistot --> Ohjelmistohallinta) tai tekstipohjaisesti Zypper-komentorivityökalulla. Ohjelmien asennustyökalun voi GNOMEssa käynnistäää valitsemalla Tietokone --> Asenna ohjelmistoja.

Ubuntu

Koska Ubuntu pohjautuu Debianiin, paketinhallinta toimii samoin kuin Debianissa, mutta lisäksi käytössä on Ubuntun oma yksinkertaistettu Ubuntun sovellusvalikoima... -sovellus, joka löytyy nimellä Ubuntun sovellusvalikoima tai englanninkielisissä jakeluissa nimellä Ubuntu Software Center. Lisäksi on mahdollista käyttää Synapticia, joka pitää asentaa erikseen.

Ladatun .deb-paketin pystyy asentamaan kaksoisnapsauttamalla pakettia, jolloin Ubuntun sovellusvalikoima käynnistyy ja hoitaa asennuksen.

Komentoriviltä apt, apt-get, aptitude ja dpkg toimivat kuten Debianissa. Ubuntun ohjeista löytyy myös lisätietoja pakettien hallinnasta: käynnistä ohjekeskus (Ohjeet ja tuki tai englanniksi Help) ja valitse ohje Sovellusten lisääminen ja poistaminen. Lisäksi Ubuntu tutuksi -wikikirja esittelee kattavasti ohjelmien asentamista ja pakettilähteiden käyttöä.

Ubuntun pakettilähteet

  • Main - Sisältää julkisesti tuetut ohjelmistot.
  • Restricted - Sisältää tuetut ohjelmistot, jotka eivät ole käytettävissä täysin ilmaisella lisenssillä.
  • Universe - Sisältää yhteisön ylläpitämät ohjelmistot, jotka eivät ole virallisesti tuettuja ohjelmistoja.
  • Multiverse - Sisältää ohjelmistot, jotka eivät ole vapaita.

Ubuntuun on myös mahdollista asentaa PPA:n kautta kolmannen osapuolen epävirallisia pakettivarastoja. Noudata erityistä varovaisuutta lisätessäsi niitä.

Kääntäminen lähdekoodista

Katso artikkeli kääntäminen.

Perinteinen tapa ohjelmien asentamiseen on kääntäminen lähdekoodista. Jos mahdollista, ohjelma kannattaa kuitenkin asentaa käytetyn Linux-jakelun paketista, sillä:

  • Paketinhallinnan ohi asennetun paketin poistaminen voi olla hankalaa
  • Paketinhallintatyökalut eivät toimi oikein paketinhallinnan ohi asennettujen ohjelmien kanssa
  • Riippuvuuksia ei tarkisteta yhtä tarkasti
  • Paketti ei välttämättä toimi yhteen muun järjestelmän kanssa
  • Turvapäivityksistä joutuu huolehtimaan itse

Vapaan ohjelman olennainen ominaisuus on kuitenkin, että lähdekoodi on helposti käytettävissä. Jokaisesta jakelun vapaasta paketista on lähdekoodit saatavilla, niihin voi tehdä omat muutoksensa ja muokatun lähdekoodin voi itse kääntää ja koota paketiksi, joka on paketinhallinnan piirissä siinä missä virallinenkin versio. Jollei halua menettää tekemiään muutoksia, ne pitää kuitenkin itse siirtää mahdollisiin päivityksiin. Muutettu paketti kannattaa siksi paketinhallinnassa merkitä käsin päivitettäväksi ("hold" tms.).

Jos hakee lähdekoodin muualta kuin oman jakelun käytössä olevasta versiosta, joutuu itse huolehtimaan turvapäivityksistä ja paketin sopeuttamisesta jakeluun.