Ero sivun ”Miten osioisin massamuistin” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
p
puukuitulevyt kiintolevyiksi
Pb (keskustelu | muokkaukset) (selkeämmäksi) |
p (puukuitulevyt kiintolevyiksi) |
||
| (4 välissä olevaa versiota 4 käyttäjän tekeminä ei näytetä) | |||
| Rivi 1: | Rivi 1: | ||
Linuxiin muista Unix-järjestelmistä periytyvä [[Linuxin_hakemistorakenne | hierarkkinen hakemistorakenne]] lähti | Linuxiin muista Unix-järjestelmistä periytyvä [[Linuxin_hakemistorakenne | hierarkkinen hakemistorakenne]] lähti alun perin oletuksesta, että jokaiseen [[hakemisto]]on voitiin [[mount|liittää]] oma kiintolevy. Mikäli lisätilaa tarvittiin, uuteen hakemistoon voitiin aina liittää uusi levy. | ||
Tällainen ratkaisu oli aika kallis, mutta silloiset Unix-koneet olivatkin miljoonien eurojen hintaisia, ja niitä oli käytössä vain suuryrityksissä ja yliopistoissa. Nykyisen kokoisten | Tällainen ratkaisu oli aika kallis, mutta silloiset Unix-koneet olivatkin miljoonien eurojen hintaisia, ja niitä oli käytössä vain suuryrityksissä ja yliopistoissa. Nykyisen kokoisten kiintolevyjen yhteydessä tällainen ajattelu saattaa tuntua järjettömältä, mutta ratkaisut olivat erittäin vikasietoisia. | ||
Kiintolevyä osioitaessa kannattaa aluksi miettiä, mihin käyttöön levytila on tulossa: | Kiintolevyä osioitaessa kannattaa aluksi miettiä, mihin käyttöön levytila on tulossa: | ||
| Rivi 7: | Rivi 7: | ||
* Tarvitaanko jatkossa lisätilaa? | * Tarvitaanko jatkossa lisätilaa? | ||
* Halutaanko vikasietoisuutta? (Tätä tulisi miettiä jo ennen | * Halutaanko vikasietoisuutta? (Tätä tulisi miettiä jo ennen kiintolevyn ostamispäätöstä. Mikäli vikasietoisuutta tarvitaan, kannattaa rakentaa [[RAID]]-pohjainen levyjärjestelmä.) | ||
== Esimerkkiosioinnit 80 gigatavun kiintolevylle == | == Esimerkkiosioinnit 80 gigatavun kiintolevylle == | ||
| Rivi 15: | Rivi 15: | ||
* 10 Gt varataan [[juuriosio]]lle (liitoskohta ''/'') | * 10 Gt varataan [[juuriosio]]lle (liitoskohta ''/'') | ||
* Käytöstä ja keskusmuistin määrästä riippuen noin 0–3 Gt varataan virtuaalimuistille eli swapille (ei liitoskohtaa). | * Käytöstä ja keskusmuistin määrästä riippuen noin 0–3 Gt varataan virtuaalimuistille eli swapille (ei liitoskohtaa). | ||
:Kevyessä käytössä saattaa riittää, jos keskusmuistia ja swapia on yhteensä noin puoli | :Kevyessä käytössä saattaa riittää, jos keskusmuistia ja swapia on yhteensä noin puoli gigatavua. Normaalikäytössä yhteismäärän on usein hyvä olla reilun gigatavun verran. Lisätietoja virtuaalimuistista löytyy artikkelista [[Swap]]. | ||
:Mikäli kone on kovassa kuormituksessa ja muisti loppuu, järjestelmä alkaa vapauttaa sitä kirjoittamalla sisältöä virtuaalimuistiin. Mikäli virtuaalimuistikin loppuu, järjestelmä muuttuu käyttökelvottoman hitaaksi ja tästä tilasta toipuminen on hankalaa, joskaan ei mahdotonta. Erillisen swap-osion teko nopeuttaa jossain määrin virtuaalimuistin käyttöä, mutta nykyisin onnistuu hyvin myös erillisen swap-tiedoston käyttö, jolloin virtuaalimuistille käytettävä tila otetaan tavalliselta levyosiolta (yleensä [[juuriosio]]). Ks. [[Swap-tiedoston luominen]]. | :Mikäli kone on kovassa kuormituksessa ja muisti loppuu, järjestelmä alkaa vapauttaa sitä kirjoittamalla sisältöä virtuaalimuistiin. Mikäli virtuaalimuistikin loppuu, järjestelmä muuttuu käyttökelvottoman hitaaksi ja tästä tilasta toipuminen on hankalaa, joskaan ei mahdotonta. Erillisen swap-osion teko nopeuttaa jossain määrin virtuaalimuistin käyttöä, mutta nykyisin onnistuu hyvin myös erillisen swap-tiedoston käyttö, jolloin virtuaalimuistille käytettävä tila otetaan tavalliselta levyosiolta (yleensä [[juuriosio]]). Ks. [[Swap-tiedoston luominen]]. | ||
| Rivi 47: | Rivi 47: | ||
===Pääkäyttäjälle varattu tila=== | ===Pääkäyttäjälle varattu tila=== | ||
Jotta järjestelmän käyttö onnistuisi [[pääkäyttäjä]]lle silloinkin, kun levytila on lopussa, varataan jokaisesta [[ext2]]-, [[ext3]]- ja [[ext4]]-[[tiedostojärjestelmä]] oletuksena 5% vain pääkäyttäjän käyttöön. Tämä on kuitenkin ongelma, mikäli tiedostojärjestelmä ei sisällä mitään ylläpitotoimien kannalta tärkeää, tai jos tiedostojärjestelmä on niin iso, että 5% tarkoittaa satojen megatavujen tai gigatavujen hävikkiä. | Jotta järjestelmän käyttö onnistuisi [[pääkäyttäjä]]lle silloinkin, kun levytila on lopussa, varataan jokaisesta [[ext2]]-, [[ext3]]- ja [[ext4]]-[[tiedostojärjestelmä]] oletuksena 5 % vain pääkäyttäjän käyttöön. Tämä on kuitenkin ongelma, mikäli tiedostojärjestelmä ei sisällä mitään ylläpitotoimien kannalta tärkeää, tai jos tiedostojärjestelmä on niin iso, että 5 % tarkoittaa satojen megatavujen tai gigatavujen hävikkiä. | ||
Tällöin on järkevää muuttaa osuus liitoskohdat <tt>/</tt>, <tt>/tmp</tt>, <tt>/usr</tt> ja <tt>/var</tt> sisältävillä tiedostojärjestelmillä esimerkiksi yhteen prosenttiin ja muilla nollaan. | Tällöin on järkevää muuttaa osuus liitoskohdat <tt>/</tt>, <tt>/tmp</tt>, <tt>/usr</tt> ja <tt>/var</tt> sisältävillä tiedostojärjestelmillä esimerkiksi yhteen prosenttiin ja muilla nollaan. | ||
Tämä tehdään antamalla [[mkfs]]- tai [[tune2fs]]-ohjelmille parametriksi <tt>-m ''prosentti''</tt>, esimerkiksi <tt>tune2fs -m 0</tt> | Tämä tehdään antamalla [[mkfs]]- tai [[tune2fs]]-ohjelmille parametriksi <tt>-m ''prosentti''</tt>, esimerkiksi <tt>tune2fs -m 0</tt> | ||
===Inode-taulujen viemä tila=== | ===Inode-taulujen viemä tila=== | ||
Käytettäessä isoja tiedostojärjestelmiä (esimerkiksi 200 gigatavua) [[ext2]] tai [[ext3]]-tiedostojärjestelmällä [[inode]]-taulu vie jopa yli kymmenen gigatavua tilaa. Mikäli tiedostojärjestelmään tallennetaan suuria tiedostoja, ei inodeja välttämättä tarvita kymmeniä miljoonia. Inode-taulun kokoa voi säätää tiedostojärjestelmää luotaessa antamalla <tt>[[mkfs]].ext3</tt>-ohjelmalle parametrina <tt>-N ''inodejen määrä''</tt>. On kuitenkin huomattava, että mikäli inodet loppuvat, saa niitä lisää vain tekemällä tiedostojärjestelmä kokonaan uudestaan. Käytännössä inodeja tarvitaan saman verran kuin tiedostojärjestelmässä on tiedostoja. Esimerkiksi [[reiserfs]]:n kohdalla inodet luodaan tarpeen mukaan. | Käytettäessä isoja tiedostojärjestelmiä (esimerkiksi 200 gigatavua) [[ext2]] tai [[ext3]]-tiedostojärjestelmällä [[inode]]-taulu vie jopa yli kymmenen gigatavua tilaa. Mikäli tiedostojärjestelmään tallennetaan suuria tiedostoja, ei inodeja välttämättä tarvita kymmeniä miljoonia. Inode-taulun kokoa voi säätää tiedostojärjestelmää luotaessa antamalla <tt>[[mkfs]].ext3</tt>-ohjelmalle parametrina <tt>-N ''inodejen määrä''</tt>. On kuitenkin huomattava, että mikäli inodet loppuvat, saa niitä lisää vain tekemällä tiedostojärjestelmä kokonaan uudestaan. Käytännössä inodeja tarvitaan saman verran kuin tiedostojärjestelmässä on tiedostoja. Esimerkiksi [[reiserfs]]:n kohdalla inodet luodaan tarpeen mukaan. | ||
=== | ===Virtuaaliset osiot=== | ||
Luomalla [[LVM]]:n avulla virtuaalisia osioita (loogisia taltioita), voidaan osioita luoda, poistaa ja yhdistää sekä niiden kokoa muuttaa perinteistä osiointia joustavammin. | Luomalla [[LVM]]:n avulla virtuaalisia osioita (loogisia taltioita), voidaan osioita luoda, poistaa ja yhdistää sekä niiden kokoa muuttaa perinteistä osiointia joustavammin. | ||