Ero sivun ”Makefile” versioiden välillä

Linux.fista
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
(alkua)
 
p (linkki)
Rivi 46: Rivi 46:
*[[Make]]
*[[Make]]


== Linkkejä ==
*[http://www.flug.fi/ohjeita/linux-ohjelmointi.html#Makefile FLUG:in Linux-ohjelmointi]-opas.
[[Luokka:Ohjelmistokehitys]]
[[Luokka:Ohjelmistokehitys]]

Versio 6. huhtikuuta 2006 kello 14.19

Makefile on tiedosto, jonka perusteella make kääntää ohjelman lähdekoodin. Makefilet ovat käteviä etenkin ohjelmoijille, jotka voivat niiden avulla automatisoida ohjelman käännösprosessin.

Tiedoston rakenne

Makefilen rakenne on tarkasti määrätty seuraavanlaiseksi:

kohdetiedosto: lähdetiedosto1 lähdetiedosto2 lähdetiedosto3
  <tabulaattori>kääntämiskomennot

Esimerkiksi hello.c-nimiselle C-kieliselle ohjelmalle voitaisiin luoda seuraavanlainen Makefile:

hello: hello.c
    gcc hello.c -o hello

Jonka jälkeen samassa hakemistossa ajettu komento make kääntäisi ohjelman.

Useampia kohteita

Samassa Makefilessä voi olla useampia käännöskohteita, joita voidaan kutsua joko pelkästään tai niitä voidaan hyödyntää toisesta kohteesta käsin. Esimerkiksi jos edellä käyttämäämme hello-ohjelmaan lisätään toinen tiedosto world.c, voitaisiin Makefilestä tehdä seuraavanlainen:

# Linkitys
hello: hello.o world.o
     gcc hello.o world.o -o hello
# Pelkkä käännös, ei linkitystä
hello.o: hello.c
     gcc -c hello.c -o hello.o 
world.o: world.c
     gcc -c world.c -o world.o

Jolloin koko ohjelman kääntäminen sujuisi komennolla make. Jos makelle ei kerrota erikseen, mikä kohde halutaan käsitellä, make käsittelee ensimmäisen lohkon. Toisaalta pelkän world.c-tiedoston kääntäminen onnistuisi komennolla

make world.o

Tätä ominaisuutta hyödynnetään usein Makefileissä olevilla clean- ja install-kohteilla. Esimerkiksi Makefilen lopussa voisi olla seuraavanlainen clean-kohde:

clean:
      rm *.o hello

Joka poistaisi käännetyt objektitiedostot (hello.o ja world.o) ja käännetyn ohjelman (hello). Tätä kutsuttaisiin komentoriviltä komennolla

make clean

Muuttujat

Make tukee erilaisten muuttujien käyttöä Makefileissä, jolloin saadaan tiedostosta helpommin ylläpidettävä ja siirrettävä kun komentoja ja niiden parametreja ei tarvitse "kovakoodata".

Muuttujat määritellään yksinkertaisesti syntaksilla

muuttuja = arvo

Esimerkiksi C-kääntäjä on yleensä CC-nimisessä muuttujassa:

CC = gcc

Muuttujiin voi viitata koodissa syntaksilla $(muuttuja), esimerkiksi hello.c-tiedoston kääntävä osa edellisestä Makefilestä muuttuisi seuraavanlaiseksi

CC = gcc
hello.o: hello.c
     $(CC) -c hello.c -o hello.o

Nyt kääntäjän vaihtaminen toiseksi onnistuu pelkkää muuttujaa muuttamalla, mistä on hyötyä Makefilen kasvaessa suuremmaksi. Vastaavalla tavalla muuttujina käytetään usein esimerkiksi käännösoptioita, jolloin kaikkiin tiedostoihin saadaan haluttaessa joko debug-käännösoptiot (-g, -O0) tai julkaisua varten tehokkaat optimoinnit (-O3).

Katso myös

Linkkejä