Jakelu

Linux.fista
Versio hetkellä 14. marraskuuta 2009 kello 02.03 – tehnyt Vpv (keskustelu | muokkaukset)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Linux-käyttöjärjestelmä levitetään useana eri jakeluna. Jakelun jokainen versio sisältää asennusohjelman, käyttöjärjestelmään kuuluvat ohjelmat ja ohjeet ja usein suuren määrän muita paketteja. Yleensä asentamiseen riittää yksi CD-levy ja nettiyhteys (vaihtoehtoisia tapoja on eri tarkoituksiin).

Jakelun kehittäjä voi olla yhtiö (Red Hat, Novell, Mandriva, Canonical ym.), yhteisö (Debian), julkisoikeudellinen taho tai yksityinen henkilö tai ryhmä. Monet jakelut syntyvät suuremman jakelun muunnoksena, jolloin kehittäjä voi tyytyä ylläpitämään tiettyjä muunnoksia ja palvelinta niiden jakelunn ja muuten käyttämään alkuperäisen jakelun paketteja enemmän tai vähemmän suoraan. Suuria omavaraisia jakeluitakin on useita.

Suurimmat jakelut on useimmiten tarkoitettu olemaan yleiskäyttöisiä, sopimaan sekä erikokoisiin palvelimiin että työpöytäkäyttöön, jotkut myös erikoistarkoituksiin, kuten sulautettuihin järjestelmiin. Osa jakeluista on ensisijaisesti tarkoitettu tiettyyn käyttöön, mutta mahdollistavat yleensä myös tavallisen palvelin- ja työpöytäkäytön.

Taustaa

Alunperin GNU/Linuxin käyttäjillä oli tapana asentaa kääntämällä itse Linux-kernel/ydin ja sen päälle GNU-projektin kehittämiä käyttöjärjestelmän työkaluja eli kirjastoja ja apuohjelmia, joista yhdessä koostui GNU/Linux-käyttöjärjestelmä (eli tuttavallisemmin pelkkä ”Linux”). Tämän käyttöjärjestelmän päälle voitiin asentaa haluttuja ohjelmia.

Jo pitkään on ollut vaihtoehtona, että jokin kolmas osapuoli paketoi GNU/Linuxin valmiiksi kokonaisuudeksi (nopeuttamaan käyttöönottoa) eri tarkoituksia varten. Tämän työn tuloksia kutsutaan eri nimillä:

  • jakelu
  • levitysversio
  • ohjelmakokonaisuus
  • levityspaketti
  • tai harrastajapiireissä tuttavallisimmin "distro" (engl. Distribution).

Eri jakeluita on lueteltu sivulla Linuxin jakelupaketit, kaikki linux.fi:n käsittelemät jakelut luokassa Jakelut. Keskustelua ja kysymykset eri jakeluista esimerkiksi Linux.fi:n Jakelupaketit ja työpöytäympäristöt -alueella.

Työpöytäkäyttö

Työpöytäkäyttöön tarkoitetussa levityspaketeissa valitaan käyttöjärjestelmän perustan lisäksi mukaan yksi tai useampi graafinen käyttöliittymä, joko yleisistä työpöytäympäristöistä kuten GNOME, KDE, Xfce tai pelkkä ikkunointiohjelma kuten: Blackbox, IceWM tai Window Maker. Levityspaketissa on mukana myös suuri määrä erilaisia ohjelmia jotka mahdollistavat tietokoneen käytön erilaisissa tehtävissä. Esimerkiksi mukaan on voitu valita eri ohjelmia eri tarkoituksia varten, tässä muutamia esimerkkejä:

  • Toimistokäyttöön: OpenOffice.org, Koffice, Abiword, Gnumeric.
  • Graafiseen työhön: GIMP, Inkscape, Krita, Scribus, Gwenview.
  • Multimedian toistamiseen: Kaffeine, Totem, Banshee, Amarok.

Osassa jakeluja on valmiiksi valittu tietty työpöytäympäristö ja siihen sopivat ohjelmat, osassa nämä on valittavissa tiettynä koneen "käyttötarkoituksena" (Debian: "task"), osassa ohjelmat pitää valita enemmän tai vähemmän yksittäin.

Palvelinkäyttö

Palvelinkäyttöön tarkoitetuissa levityspaketeissa valitaan käyttöjärjestelmän lisäksi eri palveluita tarjoavia palvelinohjelmia mukaan kuten:

  • (S)FTP-palvelin
  • HTTP/WWW-palvelin
  • SSH-palvelin
  • Sähköpostipalvelin

Joissakin palvelinkäyttöön tarkoitetuissa levityspaketissa nämä palvelut ovat päällä oletuksena mikä tarkoittaa että käyttäjän täytyy myös omata perustiedot miten säätää palvelut, suojata palvelimensa ja huolehtia sen tietoturvasta.

Toinen lähestymistapa on, että palvelimen asentaja oletetaan tietävän mitä tekee ja haluavan itse valita asennettavat paketit. Toki tietoturvaosaamista tarvitaan silloinkin, viimeistään siinä vaiheessa, kun itse asentaa palvelut.

Palvelinkäyttöön tarkoitetuissa levityspaketissa ei usein tule oletuksena graafista käyttöliittymää mukana kuten työpöytäkäyttöön tarkoitetuissa, vaan järjestelmää hallitaan usein komentorivi-pohjaisella käyttöliittymällä itse tietokoneella tai asiakaskoneella SSH:n kautta. Mikään ei kuitenkaan estä asentamasta palvelimelle graafista käyttöliittymää tai muita ohjelmia. Myös muutos on toisinpäin mahdollinen eli työpöytäkäyttöön tarkoitettuun levityspakettiin voidaan asentaa palvelinohjelmia.

Isommat jakelut sopivat yleensä sekä työpöytä- että palvelinkäyttöön. Joissakin jakeluissa asennusohjelma kysyy mihin asennusta on tarkoitus käyttää ja muokkaa perusasennusta sen mukaan, mutta palvelin- tai työpöytäohjelmistojen asentaminen jälkikäteen ei ole ongelma missään jakelussa.

Jakeluiden suhde toisiinsa

Monet levityspaketit ovat johdannaisia toisistaan. Vanhimpia jakeluita ovat Debian, Red Hat ja Slackware. Esimerkiksi Debian GNU/Linux pohjalle rakentuu nykyään melkoinen määrä uusia levityspaketteja: Knoppix, Linspire, Mepis, Ubuntu, jne. Red Hatin yksityiskäyttäjille ja harrastajille suunnattu jakelu on nykyään Fedora, kaupallinen versio on nimeltään ”Red Hat Enterprise Linux” jota myydään yrityksille. Red Hatin kaupallisesta versiosta on olemassa CentOS-jakeluversio, joka tarjoaa 100% binääriyhteensopivuuden kaupallisen jakeluversion kanssa, mutta ilman kaupallista tukea.

Jakeluversiot ovat keskenään melko yhteensopivia; hakemistorakenne ja monet käytännöt ovat samoja, samoja ohjelmia saa kaikkiin jakeluihin jne. Jos tietty ohjelma ei löydy omasta jakelusta sen asentaminen jostakin toisesta onnistuu ainakin lähdekoodista asentamalla eli "kääntämällä". Asentaminen toisesta jakelusta voi kuitenkin sekoittaa paketinhallinnan tai aikaansaada muuta epätoivottavaa, joten sitä ei kannata tehdä ymmärtämättä järjestelmää.

Jakeluversioiden erot löytyvät pääasiassa asennustavassa sekä mukana tulevissa graafisissa hallintatyökaluissa, kuten esimerkiksi Mandrivan ”MCC”:n ja Novellin (open)SUSE:n ”YaST”:n välillä. Asetuksien muutokset mitä käyttäjä tekee eri jakeluversioiden omilla hallintatyökaluilla, voidaan myös vähintään tehdä muissa jakeluversioissa, käyttämällä tekstieditoria. Kaikki asetukset tallennetaan GNU/Linux-käyttöjärjestelmässä tavallisiin tekstitiedostoihin joiden sijainnit ovat yleensä samoissa paikoissa jakeluversiosta riippumatta. Tällä tavoin itse GNU/Linuxin periaatteet ymmärtämällä, käyttäjä voi hallita kaikkia distroja.

Minkä Linux-levityspaketin valitsisin?

Tähän erittäin usein kysyttyyn kysymykseen on erittäin vaikea vastata hyvin. "Oikea" vastaus riippuu paitsi omista tarpeista myös omista taidoista ja kiinnostuksesta. Haluaako kysyjä keskittyä koneen käyttämiseen vai onko kone itsessään harrastus?

Esimerkiksi mahdollisimman helppoa ja aloittelijaystävällistä jakelua etsivät kääntyvät usein Mandrivan, openSUSEn tai Ubuntun pariin. Toisaalta vaikkapa Debian, Gentoo ja Slackware ovat edistyneempien käyttäjien suosiossa.

Yleisimmät jakelut ovat myös lueteltu sivulla Jakelun valinta.

Vaihtoehto 1: Valitse sama jakeluversio, joka kaverillasikin on

Kun valitset saman levityspaketin, jota kaverisikin käyttää, saat helpoimmin apua ongelmatilanteissa. Kaverisi on saattanut jo törmätä ongelmaan, jonka kanssa painiskelet ja pystyy auttamaan sinua. Toisaalta, jos hänen koneessaan jokin ohjelma toimii, joka sinulla ei, niin voit saada vinkkiä ongelmaan tutkimalla, miten hänen kokonpanonsa eroaa omastasi. Lähituen saaminen Linux-ongelmissa on varmasti yksi tärkeimpiä valintaperusteita levityspaketille.

Vaihtoehto 2: Valitse yleinen ja hyvin tunnettu jakelu

Yleisiä jakeluversioita ovat mm. Arch Linux, Debian, Fedora, Gentoo, Mandriva, openSUSE ja Ubuntu. Näitä on kuvailtu sivulla Jakelun valinta. Kaikille näistä on olemassa omia web-sivustoja, usein myös suomeksi. Ja koska kyseisiä levityspaketteja käytetään Suomessakin paljon, voit suhteellisen pian saada vastauksen näitä versioita käyttäviltä henkilöiltä, mikäli ongelmasi ei ole todella harvinainen.

Ensiksi kannattaa tutustua levityspaketin toimittajan omiin web-sivuihin ja etsiä sieltä Errata, Support tai QA -osioita, joissa käsitellään jakeluversioon liittyviä ongelmia.

Vaihtoehto 3: Hanki levityspaketti jonkin Linux-alkeiskirjan mukana

Levityspaketin hankkiminen jonkin Linux-lähdeteoksen kanssa on harkitsemisen arvoinen vaihtoehto. Näin voit tutustua uuden järjestelmäsi toimintaan etukäteen rauhassa lukemalla ja kokeilla kirjan ohjeita sen jälkeen käytännössä. Kirjan ja asennusromppuja on saatavissa myös kirjastosta ilman korvausta.

Huom. Kovin vanhaa jakeluversiota ei kannata hankkia. Vaikka kymmenen vuotta vanha Unix-kirja saattaa vielä olla perusteiltaan käypä, parin vuoden takaiseen jakeluversioon on jo liki kaikista ohjelmista uudet versiot tarjolla ja ainakin työpöytä- ja toimisto-ohjelmissa kehitys on ollut nopeaa. Riippuen jakelusta tietoturvapäivityksiä voi saada korkeintaan muutaman vuoden vanhaan jakeluversioon, ja erityisesti uusilla tietokoneilla mahdollisimman tuore laitetuki on tarpeen.

Vaihtoehto 4: Kokeile esittely-levyä ilman asentamista

Valitse siis jokin ns. Live-levityspaketti ja kokeile sen käyttöä suoraan CD- tai DVD-levyltä.

Nykyään ei Linuxia tarvitse asentaa koneelle sitä käyttääkseen, vaan täydellisen työpöytäympäristön saa käynnistettävälle CD- tai DVD-levylle ahdettuna. Levy laitetaan asemaan ja kone käynnistetään siltä, jonka jälkeen (muutaman minuutin laitteistotunnistuksen jälkeen) ollaankin graafisella työpöydällä. Parhaimmillaan kaikki toimii suoraan ilman mitään säätöjä, mutta joskus tunnistus kuitenkin ontuu paikoittain. Usein tuloksena kuitenkin on ympäristö jossa esimerkiksi WWW-surffailu tai CD-levyjen kirjoittaminen onnistuu ilman mitään ylimääräisiä säätöjä. Tämä on helppo tapa saada asiasta hieman kuvaa ja mahdollistavatpa useimmat Live-levyt vieläpä kiintolevylle asennuksen samalta levyltä, jos sattuu enemmänkin kiinnostamaan.

Linux käynnistyy Live-levyltä siis suoraan käyttövalmiiksi ja sen sisältämiä sovellusohjelmia voi suorittaa levyltä ilman erillistä asennusta. Näin voit varmistaa laitteiston yhteensopivuuden ja totutella Linuxin käyttöön vaarantamatta koneellasi mahdollisesti jo olevaa käyttöjärjestelmää ja tietoja. Jos tällainen levityspaketti toimii ja tuntuu hyvältä, sen voi joko asentaa kovalevylle tai hakea verkosta varsinaisen kovalevylle asennettavan version, riippuen levityspaketista. Kun levityspaketin vielä polttaa CD-RW-levyille, voi levyn kierrättää seuraavan levityspaketin käyttöön, mikäli ei pidä ensimmäisestä kokeilemastaan.

Live-versioiden miinuspuolena on käytön hitaus ja mahdollisten asetusten tallentamisen ongelma, jonka voi ratkaista helpoiten tallentamalla USB-muistitikulle. Osaavatpa useimmat CD-versiot liittää työpöydälle myös kuvakkeet koneessa jo olevan käyttöjärjestelmän levyihin, jolloin niitä voidaan lukea kun ollaan käynnistetty kone Linuxiin. Nykyään useiden jakeluiden asennuslevy on itseasiassa Live-levy, jolta käyttöjärjestelmää voi käyttää lähes normaalisti myös asennuksen aikana.

  • Debian - Debianilla on useampi live-levy eri tarkoituksiin
  • [1] - Kanotix (kuin Knoppix, mutta täysin Debian-yhteensopiva paketeiltaan, Klik-asennukset)
  • [2] - Knoppix (ensimmäinen laajalle levinnyt LiveCD-distro)
  • [3] - Mepis (Live-cd, jossa panostettu erityisesti helppokäyttöisyyteen ja multimedian toimivuuteen)
  • [4] - PCLinuxOS (sisältää todella paljon ohjelmia ja myös suljetut NVIDIA/AMD-ajurit, joten pelaaminenkin onnistuu suoraan)
  • [5] - SuomiKnoppix (Tapani Räikkösen Suomi-versio Knoppixista)
  • [6] - Ubuntu (latauksen vaihtoehtona myös painettuja CD-levyjä saa tilattua postitse ilmaiseksikin)
  • [7] - Xfld (Knoppix kevyemmällä ja nopeammalla Xfce-työpöydällä)

Vaihtoehto 5: Valitse päivitystiheyden perusteella

Osa Linux-levityspaketeista päivittyy melko tiheään, jopa useita kertoja vuodessa. Tällöin voi tulla rasitteeksi seurata korjaus- ja tietoturvapäivityksiä, joita ei vanhalle levityspaketille tueta kovin pitkään uuden version ilmestymisen jälkeen. Tyypillisesti tuki vanhalle versiolle taataan 12-18 kuukaudeksi uuden version julkaisun jälkeen. Tällöin vanha versio kannattaa päivittää uuteen, jotta oman koneen tietoturva ei vaarannu.

Onneksi uuden version päivittäminen vanhan version päälle menee yleensä vaivattomasti valitsemalla uuden levityspaketin asennusohjelmasta Päivitä-vaihtoehdon. Omat tiedot kannattaa silti muistaa varmuuskopioida ennen jakelupaketin päivittämistä.

Monet Linux-jakelijat tarjoavat ns. yritysversion, jota tuetaan viisi tai jopa seitsemän vuotta julkistuspäivämäärästä eteenpäin. Näin voi valmistautua rauhassa uuteen jakeluversioon siirtymiseen esimerkiksi laitteiston päivittämisen yhteydessä. Enterprise-versio on esimerkiksi RedHatin RHEL.

Vaihtoehto 6: Käytä valinta-apulaista

Kokeile verkossa olevia valinta-apulaisia. Vastaa kysymyksiin ja apulainen valitsee sinulle sopivan jakelun:

http://www.zegeniestudios.net/ldc/index.php?firsttime=true

Liite: Mikä on jakelupakettini versio?

Alla ovat lueteltuina eri jakelupakettien tiedostot, joista voi lukea jakelupaketin version. Tiedoston sisällön saat selville esimerkiksi cat-käskyllä.

  • Debian
/etc/debian_version
  • Gentoo
/etc/gentoo-release
  • Mandrake, Mandriva 2005
/etc/mandrake-release
  • Redhat / Fedora
/etc/redhat-release
  • Slackware
/etc/slackware-version