Asennuslevykuva
Asennuslevykuva on levykuva, joka sisältää asennettavan käyttöjärjestelmä tai muun ohjelmiston. Se voidaan asettaa jollekin medialle, kuten muistitikulle, ja näin luoda asennusmedia. Asennuslevykuvaa voidaan käyttää myös suoraan esimerkiksi virtuaalikonetta asentaessa. Tämän levykuvan saa yleensä asennettavan käyttäjärjestelmän tai muun ohjelmiston verkkosivustolta.
Live-ominaisuus
Useimmiten Linux-jakelujen asennuslevykuvat sisältävät live-ominaisuuden, jolla asennettavaa käyttöjärjestelmää/ohjelmistoa voidaan testata ilman muutosten tekemistä laitteelle. Tällöin ei kosketa massamuistiin lainkaan ellei sitä erikseen haluta, joten mitään vaaraa tällaisen jakelun testaamisesta ei ole tietojen katoamisen tms. kannalta.
Hyvät puolet
- Aloittelijaystävällinen
- Järjestelmää on vaikea rikkoa, ja vaikka se särkyisikin, niin uudelleenkäynnistys korjaa vahingot
- Nopea käyttöönotto, ei vaadi asennusta
- Paljon perusohjelmia mukana
- Turvallinen tapa käyttää Internetiä hotellihuoneesta tai muusta ei-turvallisesta paikasta.
Huonot puolet
- Usein hitaampi kuin massamuistiin asennettu versio
- Kokoonpanoon tehdyt muutokset eivät tallennu mikäli käytössä ei ole live-cd:tä, joka tukee muutoksien tallentamista jollekin kirjoittamisen sallivalle medialle (esimerkiksi USB-muisti, kiintolevy, multisession-cd-levy)
- Käynnistyy hitaasti
- Ohjelmien asennus joskus vaikeaa
- Päivitettävyys, ohjelmien poistaminen, päivitys (erityisesti tietoturvaan liittyvät versiopäivitykset), sekä tarvittaessa uusien (jakelun tukemattomien) ohjelmien asennus.
Pelastusmediat
Pääartikkeli: Asennusmedia
Live-ominaisuuden sisältävä asennuslevykuvat ja -mediat ovat myös hyviä nk. pelastusmedioita. Jos saa Linuxin tai käynnistyslataimen pahasti sekaisin, voit käynnistää järjestelmän asennusmedialta, liittää tarvittavat osiot ja tehdä vaikkapa muutokset käynnistyslataimeen tai kääntää uuden ytimen. Ehkä tunnetuin pelastusmedia on SystemRescue.
Mikäli pelastettavan koneen luo ei itse pääse fyysisesti, mutta se on liitetty tai helposti liitettävissä verkkoon, on mahdollisuus käyttää etäpelastusta. Tällöin riittää että paikalla on joku joka osaa käynnistää koneen virtanapista ja asettaa cd:n cd-asemaan. Jos kone ei oletuksena käynnisty cd:ltä, jos cd pitää polttaa tai verkkojohto pitää kytkeä, henkilön pitää osata tarvittavat toimet. Varsinaisen pelastuksen voi kuitenkin hoitaa etätyönä. Pelastus-cd:nä voi käyttää vaikkapa mukautettua live-cd:tä, joka avaa tarvittavat palvelut etäkäyttöä varten ja muodostaa tarvittaessa palomuurin ohittavat tunnelit. Ubuntun live-CD:n mukauttaminen on eräs käytettävissä olevista vaihtoehdoista.
Etäylläpidettävän koneen voi myös liittää sarjakaapelilla toiseen koneeseen, johon pääsee verkon kautta. Asettamalla "pääte" konsoliksi pääsee verkon kautta korjaamaan myös sellaisia ongelmia, mitkä estävät verkon käytön ongelmakoneelta. Tällä menetelmällä ei yleensä tarvita ketään paikan päällä.
Tekninen toteutus
Live-järjestelmien juurihakemisto sijaitsee yleensä levyllä erillisessä, tavallisesti SquashFS- tai Cramfs-tiedostojärjestelmän sisältävässä levykuvassa. Jotta juuritiedostojärjestelmään kirjoittaminen olisi mahdollista, liitetään tämä levykuva esimerkiksi aufs:n tai UnionFS:n avulla yhteen tmpfs:n kanssa, jolloin kaikki tiedostojärjestelmään tehdyt muutokset tallentuvat keskusmuistiin.
Jotkin live-jakelut mahdollistavat tmpfs:n sisällön tallentamisen sulkemisen yhteydessä esimerkiksi kiintolevylle, usb-muistille tai multisession-cd-levyn loppuun, jolloin järjestelmään tehdyt muutokset eivät häviä käynnistysten välillä.