Ero sivun ”WLAN” versioiden välillä

==WEP, WPA & WPA2-salaus==

Nykyisin tuki WEP-salaukselle löytyy kaikista Linux ajureista ja toimii yleensä hyvin. Osassa ajureista (esim. hostap), voidaan jopa valita käytetäänkö kortin firmwarea vai ajuria kryptaamiseen. Johtuen RC4-salausalgoritmin virheellisestä toteutustavasta WEP-salauksessa (ei siis suoranaisesti RC4-algoritmista itsestään), WEP-salausta ei enää pidetä turvallisena. WEP salauksessa salausavaimen pituuden kasvattaminen (64 bit->128 bit->256 bit) ei oleellisesti paranna salauksen "tehoa". Uudehkoissa tukiasemissa ja Wlan-korteissa on firmwaressa paikkailtu WEP-salauksen heikkouksia (weak keys avoidance), estämällä "heikkojen" avainten generointi. Koska heikkoja avaimia ei synny, WEP-salauksen murtamiseen tarvitaan enemmän dataa. Salauksen murtamiseen tarvitaan noin 2GB liikennettä, jonka jälkeen salausavaimen selvittäminen yleensä onnistuu. Riippuu hieman tuurista, mutta esim. 64-bit avain voi murtua 2 minuutissa ja 128-bit 20 minuutissa.

WEP-salauksen "tehoa" voidaan hieman parantaa käyttämällä dynaamista-avainta (Dynamic WEP Keying), jossa WEP-salausavain (128-bit) vaihdetaan määrävälein, esim. 5 minuutin välein. Dynaamiminen avain edellyttää IEEE802.1X protokollan ("Port Based Authentication Protocol") käyttöä ja vaatii autentikointipalvelimeksi Radius-palvelimen. Tukiasemassa pitää olla IEEE802.1X tuki ja wlan-asiakas (client) tarvitsee IEEE802.1X supplicantin. Supplicant voi olla esim. [http://hostap.epitest.fi/wpa_supplicant/ wpa_supplicant] tai [http://www.open1x.org/ Xsupplicant].

Yleensä Wlan-kortin driverin lisäksi tarvitaan [http://hostap.epitest.fi/wpa_supplicant/ wpa_supplicant] (poikeuksena on Ralink rt2500, jossa supplicant on ajurissa "sisään rakennettuna" ), jotta saadaan wpa/wpa2-salaus toimimaan. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että joidenkin korttien ajurit (esim. prism54) ovat vielä "vaiheessa" wpa_supplicantin suhteen joten toimivuus ei siten ole välttämättä täydellinen.

Yritys- ja kotiverkoissa on syytä käyttää vähintään WPA/WPA2-salausta, mikäli se suinkin on mahdollista. WPA-salauksessa käytetään vaihtuvaa avainta salaukseen (TKIP=Temporal Key Integrity Protocol). Eli jokainen paketti joka lähetetään radiotielle salataan eri avaimella. TKIP on "laajennus" 128-bittisestä WEP:stä lisättynä MIC=Message identity check:llä. Kummatkin käyttävät RC4 algoritmia salaukseen.

Laajemmissa verkoissa on yleensä käytössä WPA-Enterprise (Radius+IEEE802.1X+TKIP). Tällöin käyttäjien autentikointi tapahtuu omalla protokollalla (EAP=Extensible authentication protocol) Radius-palvelimelta.

Yksityisten verkoissa ei yleensä ole Radius-palvelinta (tosin Linux maailmassa tälläisenkin saa helposti pystyyn esim. [http://www.freeradius.org/ FreeRADIUS:lla]), jolloin joudutaan käyttämään WPA-PSK:ta (Preshared Key, "WPA-Personal") eli sama avain jaetaan kaikille verkon laitteille, jota vasten autentikoidaan. Tämä periaatteessa mahdollistaisi esim. sanakirjoihin perustuvat hyökkäykset.  

WPA2 on seuraavan sukupolven WPA. Myös siitä on Personal ja Enterprise (Radius+IEEE802.1X+AES) muodot. Erona WPA:han on, että WPA2 käyttää salaukseen vahvempaa AES-salausalgoritmia TKIP:n RC4:n sijaan. WPA/WPA2:ssa salaus on huomattavasti tehokkaampaa kuin perinteissessä WEP:ssä. WPA2:n AES-algoritmiin ei ole tunnettua hakkerointimenetelmää olemassa.

Muita suojausmentelmiä ovat esim. MAC-suodatus, jossa tukiasemassa kerrtotaan wlan-asiakkaiden(client) MAC osoitteet. Vain näiden sallitaan liikennöidä tukiaseman kautta. MAC-suodatuksen tuoma lisäsuoja on kuitenkin lähinnä marginaalinen, koska wlan-kortin MAC voidaan helposti  ohjelmallisesti vaihtaa.   

Tukiasemassa voidaan kertoa, että verkon-nimeä (ssid) ei lähetetä automaattisesti (hide ssid). Tästä saatu hyöty on niin ikään marginaalinen, koska käytännössä tukiasema joutuu paljastamaan ssid:n enemmin tai myöhemmin uuden wlan-asiakas liittyessä verkkoon, jolloin verkkoa passiivisesti kuunteleva sen näkee.  

Lähetystehon pudottaminen voi olla järkevää. Myös Wlan-liikenteen VPN-tunnelointi voi olla perusteltua joissain tapauksissa.

[http://airsnort.shmoo.com/ Airsnort] ja [http://wepcrack.sourceforge.net/ Wepcrack] ovat yleisimpiä työkaluja WEP-salauksen murtamiseen. Uusien salaustekniikoiden (WPA/WPA2) yleistyessä, nämä työkalut alkavat olla jo melko hyödyttömiä.

Toinen mielenkiintoinen hyökkäys on käyttää HostAP ajuria emuloimaan tukiasemaa ja päästä syöttämään (inject) omaa dataa muille.