Ero sivun ”WLAN” versioiden välillä

Avoimia Wlan-pisteitä on myös muulla tarjolla, joskus avoimia verkkoja on myös kotikäyttäjillä tahallisesti tai osaamattomuuden takia. Kannattaa huomioida, että toisten verkkoyhteyksien luvaton käyttäminen on rikos.

Langaton verkkoyhteys tuo myös omat ongelmansa [http://fi.wikipedia.org/wiki/Langattoman_l%C3%A4hiverkon_tietoturva tietoturvallisuuden] suhteen, kun tieto kulkee ilman salausta voi siihen päästä käsiksi ilkeämieliset henkilöt.

Siksi tulisi aina käyttää turvallisinta mahdollista salaustekniikkaa mikä on laitteiston puolesta mahdollista. Eli jos wlan laitteet ajurit mukaan lukien osaavat WPA:n tai WPA2:n ei ole mitään järkeä käyttää WEP salausta.

Nykyisin tuki WEP-salaukselle löytyy kaikista Linux-ajureista ja toimii yleensä hyvin. Osassa ajureita (esim. hostap), voidaan jopa valita käytetäänkö kortin firmwarea vai ajurin ohjelmallista salausta. Johtuen RC4-salausalgoritmin virheellisestä toteutustavasta (ei siis suoranaisesti RC4-algoritmista itsestään), WEP-salausta ei pidetä enää turvallisena. WEP-salauksessa myöskään salausavaimen pituuden kasvattaminen (64 bit->128 bit->256 bit) ei oleellisesti paranna salauksen tehoa.

WEP-salauksen vahvuutta voidaan parantaa myös käyttämällä '''dynaamista avainta''' (''Dynamic WEP Keying''), jolloin 128-bittinen WEP-salausavain vaihdetaan määrävälein (esimerkiksi 5 minuutin välein). Dynaaminen avain edellyttää IEEE802.1X-protokollan ("Port Based Authentication Protocol") käyttöä ja vaatii autentikointipalvelimeksi Radius-palvelimen. Tukiasemassa pitää olla IEEE802.1X-tuki ja WLAN-asiakas (client) tarvitsee IEEE802.1X supplicantin. Supplicant voi olla esim. [http://hostap.epitest.fi/wpa_supplicant/ wpa_supplicant] tai [http://www.open1x.org/ Xsupplicant].

Yleensä WLAN-kortin ajurin lisäksi tarvitaan [http://hostap.epitest.fi/wpa_supplicant/ wpa_supplicant] (poikeuksena on Ralink rt2500, jossa supplicant on ajurissa "sisään rakennettuna" ), jotta WPA/WPA2-salaus saadaan toimimaan. Valitettava tosiasia kuitenkin on, että joidenkin korttien ajurit (esim. prism54) ovat vielä keskeneräisiä wpa_supplicantin suhteen ja toimivuus ei siten ole välttämättä täydellinen.

Pienissä verkoissa ei yleensä ole Radius-palvelinta (tosin Linux maailmassa tälläisenkin saa helposti pystyyn esim. [http://www.freeradius.org/ FreeRADIUS:lla]), jolloin joudutaan käyttämään WPA-PSK:ta (Preshared Key, "WPA-Personal") eli kaikille verkon laitteille jaetaan yhteinen avain, jota vasten autentikoidaan. Tämä mahdollistaa periaatteessa esimerkiksi sanakirjoihin perustuvat hyökkäykset.  

WPA2 on seuraavan sukupolven WPA. Myös siitä on Personal- ja Enterprise- (Radius+IEEE802.1X+AES) muodot. Erona WPA:han on, että WPA2 käyttää salaukseen vahvempaa AES-salausalgoritmia TKIP:n RC4:n sijaan. WPA/WPA2:ssa salaus on huomattavasti tehokkaampaa kuin perinteisessä WEP:ssä. WPA2:n AES-algoritmille ei tunneta tehokkaita murtomenetelmiä.

Muita suojausmentelmiä ovat muun muassa MAC-suodatus, jossa tukiasemalle kerrotaan etukäteen WLAN-asiakkaiden (client) MAC osoitteet. Vain tunnettujen laitteiden sallitaan liikennöidä tukiaseman kautta. MAC-suodatuksen tuoma lisäsuoja on heikko, koska WLAN-kortin MAC-osoite on helppo vaihtaa ohjelmallisesti.   

Lähetystehon pudottaminen voi olla järkevää. Myös WLAN-liikenteen VPN-tunnelointi voi olla perusteltua joissain tapauksissa.

[http://airsnort.shmoo.com/ Airsnort] ja [http://wepcrack.sourceforge.net/ Wepcrack] ovat yleisimpiä WEP-salauksen murtamiseen käytettyjä työkaluja. Uusien salaustekniikoiden (WPA/WPA2) yleistyessä nämä työkalut ovat jo lähes menettäneet käytännön hyödyllisyytensä.