Ero sivun ”One Hour One Life” versioiden välillä
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
p
on
p (Forkit+päivitys) |
p (on) |
||
| Rivi 19: | Rivi 19: | ||
| lähdekoodi = [https://github.com/jasonrohrer/OneLife github.com/jasonrohrer/OneLife] | | lähdekoodi = [https://github.com/jasonrohrer/OneLife github.com/jasonrohrer/OneLife] | ||
}} | }} | ||
'''One Hour One Life''' suosittu on moninpeli ja selviytymispeli vanhemmuudesta ja sivilisaation rakentamista. | '''One Hour One Life''' on suosittu on moninpeli ja selviytymispeli vanhemmuudesta ja sivilisaation rakentamista. | ||
Tässä pelissä on kyse yhden pienen osan pelaamisesta paljon suuremmassa tarinassa. Elät vain tunnin, mutta aika ja tila ovat tässä pelissä äärettömiä. Yhdessä elämässä voi tehdä vain vähän, mutta tämän pelin teknologiapuun tutkiminen kestää satoja sukupolvia. Tässä pelissä on kyse myös sukupuusta. Siitä, että sinulla on äiti, joka huolehtii sinusta vauvana ja toivottavasti siitä, että huolehdit itse vauvasta myöhemmin elämässäsi. Ja äitisi on toinen pelaaja. Ja vauvasi on toinen pelaaja. Rakennat jotain, jota voit käyttää elämäsi aikana, mutta väistämättä huomaat, että lopulta se, mitä rakennat, ei ole sinua varten, vaan lapsiasi varten ja kaikkia niitä lukemattomia muita, jotka tulevat sinun jälkeesi. Käytät ylpeänä isoäitisi kirvestä ja annat sen sitten omalle lapsenlapsellesi, kun elämäsi loppu lähestyy. Ja katsomalla jokaista elämää ainutlaatuisena tarinana. Olin lapsi, joka syntyi tähän tilanteeseen, mutta lopulta kasvoin aikuiseksi. Rakensin leipomon lähelle vehnäpeltoja. Ajan mittaan katselin, kuinka isoäitini ja äitini vanhenivat ja kuolivat. Minulla oli matkan varrella omia lapsia, mutta he ovat nyt aikuisia... ja katsokaa nyt luonnettani! Hän on vanha nainen. Mikä elämä kuluikaan tässä pienessä tunnissani. Kun kuolen, tämä elämä on ohi ja poissa ikuisesti. Voin syntyä uudelleen, mutta en voi enää koskaan elää tätä ainutlaatuista tarinaa. Kaikki muuttuu. Synnyn toisena ihmisenä eri paikassa ja eri aikaan, ja minulla on uusi ainutlaatuinen tarina koettavana seuraavan tunnin aikana. | Tässä pelissä on kyse yhden pienen osan pelaamisesta paljon suuremmassa tarinassa. Elät vain tunnin, mutta aika ja tila ovat tässä pelissä äärettömiä. Yhdessä elämässä voi tehdä vain vähän, mutta tämän pelin teknologiapuun tutkiminen kestää satoja sukupolvia. Tässä pelissä on kyse myös sukupuusta. Siitä, että sinulla on äiti, joka huolehtii sinusta vauvana ja toivottavasti siitä, että huolehdit itse vauvasta myöhemmin elämässäsi. Ja äitisi on toinen pelaaja. Ja vauvasi on toinen pelaaja. Rakennat jotain, jota voit käyttää elämäsi aikana, mutta väistämättä huomaat, että lopulta se, mitä rakennat, ei ole sinua varten, vaan lapsiasi varten ja kaikkia niitä lukemattomia muita, jotka tulevat sinun jälkeesi. Käytät ylpeänä isoäitisi kirvestä ja annat sen sitten omalle lapsenlapsellesi, kun elämäsi loppu lähestyy. Ja katsomalla jokaista elämää ainutlaatuisena tarinana. Olin lapsi, joka syntyi tähän tilanteeseen, mutta lopulta kasvoin aikuiseksi. Rakensin leipomon lähelle vehnäpeltoja. Ajan mittaan katselin, kuinka isoäitini ja äitini vanhenivat ja kuolivat. Minulla oli matkan varrella omia lapsia, mutta he ovat nyt aikuisia... ja katsokaa nyt luonnettani! Hän on vanha nainen. Mikä elämä kuluikaan tässä pienessä tunnissani. Kun kuolen, tämä elämä on ohi ja poissa ikuisesti. Voin syntyä uudelleen, mutta en voi enää koskaan elää tätä ainutlaatuista tarinaa. Kaikki muuttuu. Synnyn toisena ihmisenä eri paikassa ja eri aikaan, ja minulla on uusi ainutlaatuinen tarina koettavana seuraavan tunnin aikana. | ||