Miten osioisin massamuistin - Muutoshistoria

Foliohattu: viittauksia muihin artikkeleihin lisätty

2022-05-29T14:16:12Z

viittauksia muihin artikkeleihin lisätty

← Vanhempi versio		Versio 29. toukokuuta 2022 kello 17.16
Rivi 13:		Rivi 13:
	Työpöytäkäytössä seuraavalla tavalla osioitaessa voi helposti vaihtaa Linux-[[jakelu]]a, ilman että ''/home''-osion sisältöä tarvitsee kopioida talteen esimerkiksi optiselle medialle tai toiselle asemalle.		Työpöytäkäytössä seuraavalla tavalla osioitaessa voi helposti vaihtaa Linux-[[jakelu]]a, ilman että ''/home''-osion sisältöä tarvitsee kopioida talteen esimerkiksi optiselle medialle tai toiselle asemalle.

	* Noin 10% SSD-aseman kokonaistilasta osioidaan varaamattomaksi, ns. "overprovisioning" joka pidentää SSD-aseman elinikää. Useimmat jakelut eivät tee tätä, joten tämä operaatio jää käyttäjän vastuulle tai mahdollisen SSD-aseman valmistajan [[~~Samsung SSD Magician~~\|SSD-hallintasovellukselle]]. Esim. 256 GiB kokoisen aseman tapauksessa tämä tarkoittaa n. 25,6 GiB osioimista erilleen.		* Noin 10% SSD-aseman kokonaistilasta osioidaan varaamattomaksi, ns. "[[wikipedia:en:Write_amplification#Over-provisioning\|overprovisioning]]" joka pidentää SSD-aseman elinikää. Useimmat jakelut eivät tee tätä, joten tämä operaatio jää käyttäjän vastuulle tai mahdollisen SSD-aseman valmistajan [[magician\|SSD-hallintasovellukselle]]. Esim. 256 GiB kokoisen aseman tapauksessa tämä tarkoittaa n. 25,6 GiB osioimista erilleen.
	* 25 Gt varataan [[juuriosio]]lle (liitoskohta ''/'')		* 25 Gt varataan [[juuriosio]]lle (liitoskohta ''/'')
	* Käytöstä ja keskusmuistin määrästä riippuen noin 0–4 Gt varataan virtuaalimuistille eli swap-osiolle tai -tiedostolle.		* Käytöstä ja keskusmuistin määrästä riippuen noin 0–4 Gt varataan virtuaalimuistille eli swap-osiolle tai -tiedostolle.

Foliohattu: Foliohattu siirsi sivun Miten osioisin kiintolevyn uudelle nimelle Miten osioisin massamuistin: Nykypäivänä yhä useammassa tietokoneessa löytyy myös SSD-asema, artikkelin nimi muutettu neutraalimmaksi tämän takia

2021-07-10T13:11:06Z

Foliohattu siirsi sivun Miten osioisin kiintolevyn uudelle nimelle Miten osioisin massamuistin: Nykypäivänä yhä useammassa tietokoneessa löytyy myös SSD-asema, artikkelin nimi muutettu neutraalimmaksi tämän takia

← Vanhempi versio	Versio 10. heinäkuuta 2021 kello 16.11
(ei mitään eroa)

Foliohattu: artikkelin sisältöä modernisoitu, kun yhä useimmissa tietokoneissa, kuluttaja- sekä yrityspuolella SSD-asemat valtaavat alaa, sekä kiintolevyjen kapasiteetti on kasvanut lukuisiin tebitavuihin, suurimpien saavuttaessa jopa 20 TiB, palvelinkoneen esimerkit sekä loput artikkelista päivittämättä

2021-07-10T13:05:16Z

artikkelin sisältöä modernisoitu, kun yhä useimmissa tietokoneissa, kuluttaja- sekä yrityspuolella SSD-asemat valtaavat alaa, sekä kiintolevyjen kapasiteetti on kasvanut lukuisiin tebitavuihin, suurimpien saavuttaessa jopa 20 TiB, palvelinkoneen esimerkit sekä loput artikkelista päivittämättä

← Vanhempi versio		Versio 10. heinäkuuta 2021 kello 16.05
Rivi 1:		Rivi 1:
	Linuxiin muista Unix-järjestelmistä periytyvä [[Linuxin_hakemistorakenne \| hierarkkinen hakemistorakenne]] lähti alun perin oletuksesta, että jokaiseen [[hakemisto]]on voitiin [[mount\|liittää]] oma kiintolevy. Mikäli lisätilaa tarvittiin, uuteen hakemistoon voitiin aina liittää uusi levy.		Linuxiin muista Unix-järjestelmistä periytyvä [[Linuxin_hakemistorakenne \| hierarkkinen hakemistorakenne]] lähti alun perin oletuksesta, että jokaiseen [[hakemisto]]on voitiin [[mount\|liittää]] oma kiintolevy. Mikäli lisätilaa tarvittiin, uuteen hakemistoon voitiin aina liittää uusi levy.

	Tällainen ratkaisu oli aika kallis, mutta silloiset Unix-koneet olivatkin miljoonien eurojen hintaisia, ja niitä oli käytössä vain suuryrityksissä ja yliopistoissa. ~~Nykyisen kokoisten~~ kiintolevyjen ~~yhteydessä~~ tällainen ajattelu saattaa tuntua järjettömältä, mutta ratkaisut olivat erittäin vikasietoisia.		Tällainen ratkaisu oli aika kallis, mutta silloiset Unix-koneet olivatkin miljoonien eurojen hintaisia, ja niitä oli käytössä vain suuryrityksissä ja yliopistoissa. Nykypäivänä useimpien SSD-asemien vähintään satojen [[wikipedia:fi:Tavu (tietotekniikka)\|mebitavu]]jen kuin myös lukuisten [[wikipedia:fi:Tavu (tietotekniikka)\|tebitavu]]jen kiintolevyjen aikakaudella tällainen ajattelu saattaa tuntua järjettömältä, mutta ratkaisut olivat erittäin vikasietoisia.

	~~Kiintolevyä~~ osioitaessa kannattaa aluksi miettiä, mihin käyttöön ~~levytila~~ on tulossa:		Asemaa osioitaessa kannattaa aluksi miettiä, mihin käyttöön tallennustila on tulossa:

	* Tarvitaanko jatkossa lisätilaa?		* Tarvitaanko jatkossa lisätilaa?

	* Halutaanko vikasietoisuutta? (Tätä tulisi miettiä jo ennen ~~kiintolevyn ostamispäätöstä~~. Mikäli vikasietoisuutta tarvitaan, ~~kannattaa rakentaa~~ [[RAID]]-~~pohjainen levyjärjestelmä~~.)		* Halutaanko vikasietoisuutta? (Tätä tulisi miettiä jo ennen tallennusmedian hankintapäätöstä. Mikäli vikasietoisuutta tarvitaan, voi mahdollisesti [[RAID]]-pohjaisen levyjärjestelmän rakentaminen kannattaa.)

	== Esimerkkiosioinnit ~~80 gigatavun kiintolevylle~~ ==		== Esimerkkiosioinnit 256 gibitavun SSD-asemalle ==
	===Työpöytäkäyttö===		===Työpöytäkäyttö===
	Työpöytäkäytössä seuraavalla tavalla osioitaessa voi helposti vaihtaa Linux-[[jakelu]]a, ilman että ''/home''-osion sisältöä tarvitsee kopioida talteen esimerkiksi optiselle medialle tai toiselle ~~levylle~~.		Työpöytäkäytössä seuraavalla tavalla osioitaessa voi helposti vaihtaa Linux-[[jakelu]]a, ilman että ''/home''-osion sisältöä tarvitsee kopioida talteen esimerkiksi optiselle medialle tai toiselle asemalle.

	* 10 Gt varataan [[juuriosio]]lle (liitoskohta ''/'')		* Noin 10% SSD-aseman kokonaistilasta osioidaan varaamattomaksi, ns. "overprovisioning" joka pidentää SSD-aseman elinikää. Useimmat jakelut eivät tee tätä, joten tämä operaatio jää käyttäjän vastuulle tai mahdollisen SSD-aseman valmistajan [[Samsung SSD Magician\|SSD-hallintasovellukselle]]. Esim. 256 GiB kokoisen aseman tapauksessa tämä tarkoittaa n. 25,6 GiB osioimista erilleen.
	* Käytöstä ja keskusmuistin määrästä riippuen noin 0–3 Gt varataan virtuaalimuistille eli ~~swapille (ei liitoskohtaa)~~.		* 25 Gt varataan [[juuriosio]]lle (liitoskohta ''/'')
	:Kevyessä käytössä saattaa riittää, jos keskusmuistia ja swapia on yhteensä noin puoli ~~gigatavua~~. Normaalikäytössä yhteismäärän on usein hyvä olla ~~reilun gigatavun~~ verran. Lisätietoja virtuaalimuistista löytyy artikkelista [[Swap]].		* Käytöstä ja keskusmuistin määrästä riippuen noin 0–4 Gt varataan virtuaalimuistille eli swap-osiolle tai -tiedostolle.
			:Kevyessä käytössä saattaa riittää, jos keskusmuistia ja swapia on yhteensä noin puoli gibitavua. Normaalikäytössä yhteismäärän on usein hyvä olla neljän gibitavun verran. Lisätietoja virtuaalimuistista löytyy artikkelista [[Swap]].

	:Mikäli kone on kovassa kuormituksessa ja muisti loppuu, järjestelmä alkaa vapauttaa sitä kirjoittamalla sisältöä virtuaalimuistiin. Mikäli virtuaalimuistikin loppuu, järjestelmä muuttuu käyttökelvottoman hitaaksi ja tästä tilasta toipuminen on hankalaa, joskaan ei mahdotonta. Erillisen swap-osion teko nopeuttaa jossain määrin virtuaalimuistin käyttöä, mutta nykyisin onnistuu hyvin myös erillisen swap-tiedoston käyttö, jolloin virtuaalimuistille käytettävä tila otetaan tavalliselta levyosiolta (yleensä [[juuriosio]]). Ks. [[Swap-tiedoston luominen]].		:Mikäli kone on kovassa kuormituksessa ja muisti loppuu, järjestelmä alkaa vapauttaa sitä kirjoittamalla sisältöä virtuaalimuistiin. Mikäli virtuaalimuistikin loppuu, järjestelmä muuttuu käyttökelvottoman hitaaksi ja tästä tilasta toipuminen on hankalaa, joskaan ei mahdotonta. Erillisen swap-osion teko nopeuttaa jossain määrin virtuaalimuistin käyttöä, mutta nykyisin onnistuu hyvin myös erillisen swap-tiedoston käyttö, jolloin virtuaalimuistille käytettävä tila otetaan tavalliselta levyosiolta (yleensä [[juuriosio]]). Ks. [[Swap-tiedoston luominen]].
	* 50–~~100 Mt~~ varataan käynnistysosiolle (liitoskohta ''/boot''), jonne tallennetaan [[käynnistyslatain]] ja [[ydin\|ytimet]]. Tämä tosin ei ole nykyaikaisissa koneissa välttämätöntä.		* 50–500 MiB varataan käynnistysosiolle (liitoskohta ''/boot''), jonne tallennetaan [[käynnistyslatain]] ja [[ydin\|ytimet]]. Tämä tosin ei ole nykyaikaisissa koneissa välttämätöntä ellei suunnitelmissa ole asentaa esim. [[Windows]] toiseksi käyttöjärjestelmäksi tai [[Salaus\|salata]] tiedostojärjestelmää.
	* Loput tilasta varataan ~~''home''~~-osion käyttöön (liitoskohta ''/home'').		* Loput tilasta varataan [[kotihakemisto]]-osion käyttöön (liitoskohta ''/home'').
	:Tällä tavoin jakelun päivittäminen tai vaihto onnistuvat helposti; tyhjennetään vain juuriosio, ja henkilökohtaiset tiedot säilyvät toisella osiolla. Asennuksen jälkeen home-osio voidaan liittää takaisin järjestelmään [[fstab]]issa, mikäli asennusohjelma ei tee sitä automaattisesti.		:Tällä tavoin jakelun päivittäminen tai vaihto sekä varmuuskopiot onnistuvat helposti; tyhjennetään vain juuriosio, ja henkilökohtaiset tiedot säilyvät toisella osiolla. Asennuksen jälkeen /home-osio voidaan liittää takaisin järjestelmään [[fstab]]issa, mikäli asennusohjelma ei tee sitä automaattisesti.

	===Palvelinkäyttö===		===Palvelinkäyttö===

Foliohattu: puukuitulevyt kiintolevyiksi

2019-04-19T15:06:54Z

puukuitulevyt kiintolevyiksi

← Vanhempi versio		Versio 19. huhtikuuta 2019 kello 18.06
Rivi 1:		Rivi 1:
	Linuxiin muista Unix-järjestelmistä periytyvä [[Linuxin_hakemistorakenne \| hierarkkinen hakemistorakenne]] lähti alun perin oletuksesta, että jokaiseen [[hakemisto]]on voitiin [[mount\|liittää]] oma ~~kovalevy~~. Mikäli lisätilaa tarvittiin, uuteen hakemistoon voitiin aina liittää uusi levy.		Linuxiin muista Unix-järjestelmistä periytyvä [[Linuxin_hakemistorakenne \| hierarkkinen hakemistorakenne]] lähti alun perin oletuksesta, että jokaiseen [[hakemisto]]on voitiin [[mount\|liittää]] oma kiintolevy. Mikäli lisätilaa tarvittiin, uuteen hakemistoon voitiin aina liittää uusi levy.

	Tällainen ratkaisu oli aika kallis, mutta silloiset Unix-koneet olivatkin miljoonien eurojen hintaisia, ja niitä oli käytössä vain suuryrityksissä ja yliopistoissa. Nykyisen kokoisten ~~kovalevyjen~~ yhteydessä tällainen ajattelu saattaa tuntua järjettömältä, mutta ratkaisut olivat erittäin vikasietoisia.		Tällainen ratkaisu oli aika kallis, mutta silloiset Unix-koneet olivatkin miljoonien eurojen hintaisia, ja niitä oli käytössä vain suuryrityksissä ja yliopistoissa. Nykyisen kokoisten kiintolevyjen yhteydessä tällainen ajattelu saattaa tuntua järjettömältä, mutta ratkaisut olivat erittäin vikasietoisia.

	Kiintolevyä osioitaessa kannattaa aluksi miettiä, mihin käyttöön levytila on tulossa:		Kiintolevyä osioitaessa kannattaa aluksi miettiä, mihin käyttöön levytila on tulossa:
Rivi 7:		Rivi 7:
	* Tarvitaanko jatkossa lisätilaa?		* Tarvitaanko jatkossa lisätilaa?

	* Halutaanko vikasietoisuutta? (Tätä tulisi miettiä jo ennen ~~kovalevyn~~ ostamispäätöstä. Mikäli vikasietoisuutta tarvitaan, kannattaa rakentaa [[RAID]]-pohjainen levyjärjestelmä.)		* Halutaanko vikasietoisuutta? (Tätä tulisi miettiä jo ennen kiintolevyn ostamispäätöstä. Mikäli vikasietoisuutta tarvitaan, kannattaa rakentaa [[RAID]]-pohjainen levyjärjestelmä.)

	== Esimerkkiosioinnit 80 gigatavun kiintolevylle ==		== Esimerkkiosioinnit 80 gigatavun kiintolevylle ==

Foliohattu: alun perin

2015-03-24T16:58:19Z

alun perin

← Vanhempi versio		Versio 24. maaliskuuta 2015 kello 19.58
Rivi 1:		Rivi 1:
	Linuxiin muista Unix-järjestelmistä periytyvä [[Linuxin_hakemistorakenne \| hierarkkinen hakemistorakenne]] lähti ~~alunperin~~ oletuksesta, että jokaiseen [[hakemisto]]on voitiin [[mount\|liittää]] oma kovalevy. Mikäli lisätilaa tarvittiin, uuteen hakemistoon voitiin aina liittää uusi levy.		Linuxiin muista Unix-järjestelmistä periytyvä [[Linuxin_hakemistorakenne \| hierarkkinen hakemistorakenne]] lähti alun perin oletuksesta, että jokaiseen [[hakemisto]]on voitiin [[mount\|liittää]] oma kovalevy. Mikäli lisätilaa tarvittiin, uuteen hakemistoon voitiin aina liittää uusi levy.

	Tällainen ratkaisu oli aika kallis, mutta silloiset Unix-koneet olivatkin miljoonien eurojen hintaisia, ja niitä oli käytössä vain suuryrityksissä ja yliopistoissa. Nykyisen kokoisten kovalevyjen yhteydessä tällainen ajattelu saattaa tuntua järjettömältä, mutta ratkaisut olivat erittäin vikasietoisia.		Tällainen ratkaisu oli aika kallis, mutta silloiset Unix-koneet olivatkin miljoonien eurojen hintaisia, ja niitä oli käytössä vain suuryrityksissä ja yliopistoissa. Nykyisen kokoisten kovalevyjen yhteydessä tällainen ajattelu saattaa tuntua järjettömältä, mutta ratkaisut olivat erittäin vikasietoisia.

130.234.156.179: /* Työpöytäkäyttö */

2011-01-13T11:06:07Z

Työpöytäkäyttö

← Vanhempi versio		Versio 13. tammikuuta 2011 kello 14.06
Rivi 15:		Rivi 15:
	* 10 Gt varataan [[juuriosio]]lle (liitoskohta ''/'')		* 10 Gt varataan [[juuriosio]]lle (liitoskohta ''/'')
	* Käytöstä ja keskusmuistin määrästä riippuen noin 0–3 Gt varataan virtuaalimuistille eli swapille (ei liitoskohtaa).		* Käytöstä ja keskusmuistin määrästä riippuen noin 0–3 Gt varataan virtuaalimuistille eli swapille (ei liitoskohtaa).
	:Kevyessä käytössä saattaa riittää, jos keskusmuistia ja swapia on yhteensä noin puoli ~~gigaa~~. ~~Ns. normaalikäytössä~~ yhteismäärän on usein hyvä olla reilun ~~gigan~~ verran. Lisätietoja virtuaalimuistista löytyy artikkelista [[Swap]].		:Kevyessä käytössä saattaa riittää, jos keskusmuistia ja swapia on yhteensä noin puoli gigatavua. Normaalikäytössä yhteismäärän on usein hyvä olla reilun gigatavun verran. Lisätietoja virtuaalimuistista löytyy artikkelista [[Swap]].

	:Mikäli kone on kovassa kuormituksessa ja muisti loppuu, järjestelmä alkaa vapauttaa sitä kirjoittamalla sisältöä virtuaalimuistiin. Mikäli virtuaalimuistikin loppuu, järjestelmä muuttuu käyttökelvottoman hitaaksi ja tästä tilasta toipuminen on hankalaa, joskaan ei mahdotonta. Erillisen swap-osion teko nopeuttaa jossain määrin virtuaalimuistin käyttöä, mutta nykyisin onnistuu hyvin myös erillisen swap-tiedoston käyttö, jolloin virtuaalimuistille käytettävä tila otetaan tavalliselta levyosiolta (yleensä [[juuriosio]]). Ks. [[Swap-tiedoston luominen]].		:Mikäli kone on kovassa kuormituksessa ja muisti loppuu, järjestelmä alkaa vapauttaa sitä kirjoittamalla sisältöä virtuaalimuistiin. Mikäli virtuaalimuistikin loppuu, järjestelmä muuttuu käyttökelvottoman hitaaksi ja tästä tilasta toipuminen on hankalaa, joskaan ei mahdotonta. Erillisen swap-osion teko nopeuttaa jossain määrin virtuaalimuistin käyttöä, mutta nykyisin onnistuu hyvin myös erillisen swap-tiedoston käyttö, jolloin virtuaalimuistille käytettävä tila otetaan tavalliselta levyosiolta (yleensä [[juuriosio]]). Ks. [[Swap-tiedoston luominen]].

Jarkko: /* Pääkäyttäjälle varattu tila */ sanavälit

2009-01-27T14:35:24Z

Pääkäyttäjälle varattu tila: sanavälit

← Vanhempi versio		Versio 27. tammikuuta 2009 kello 17.35
Rivi 47:		Rivi 47:

	===Pääkäyttäjälle varattu tila===		===Pääkäyttäjälle varattu tila===
	Jotta järjestelmän käyttö onnistuisi [[pääkäyttäjä]]lle silloinkin, kun levytila on lopussa, varataan jokaisesta [[ext2]]-, [[ext3]]- ja [[ext4]]-[[tiedostojärjestelmä]] oletuksena 5% vain pääkäyttäjän käyttöön. Tämä on kuitenkin ongelma, mikäli tiedostojärjestelmä ei sisällä mitään ylläpitotoimien kannalta tärkeää, tai jos tiedostojärjestelmä on niin iso, että 5% tarkoittaa satojen megatavujen tai gigatavujen hävikkiä.		Jotta järjestelmän käyttö onnistuisi [[pääkäyttäjä]]lle silloinkin, kun levytila on lopussa, varataan jokaisesta [[ext2]]-, [[ext3]]- ja [[ext4]]-[[tiedostojärjestelmä]] oletuksena 5 % vain pääkäyttäjän käyttöön. Tämä on kuitenkin ongelma, mikäli tiedostojärjestelmä ei sisällä mitään ylläpitotoimien kannalta tärkeää, tai jos tiedostojärjestelmä on niin iso, että 5 % tarkoittaa satojen megatavujen tai gigatavujen hävikkiä.

	Tällöin on järkevää muuttaa osuus liitoskohdat <tt>/</tt>, <tt>/tmp</tt>, <tt>/usr</tt> ja <tt>/var</tt> sisältävillä tiedostojärjestelmillä esimerkiksi yhteen prosenttiin ja muilla nollaan.		Tällöin on järkevää muuttaa osuus liitoskohdat <tt>/</tt>, <tt>/tmp</tt>, <tt>/usr</tt> ja <tt>/var</tt> sisältävillä tiedostojärjestelmillä esimerkiksi yhteen prosenttiin ja muilla nollaan.
	Tämä tehdään antamalla [[mkfs]]- tai [[tune2fs]]-ohjelmille parametriksi <tt>-m ''prosentti''</tt>, esimerkiksi <tt>tune2fs -m 0</tt>		Tämä tehdään antamalla [[mkfs]]- tai [[tune2fs]]-ohjelmille parametriksi <tt>-m ''prosentti''</tt>, esimerkiksi <tt>tune2fs -m 0</tt>

	===Inode-taulujen viemä tila===		===Inode-taulujen viemä tila===

Pb: /* LVM */ kuvaavampi otsikko

2008-11-15T22:52:27Z

LVM: kuvaavampi otsikko

← Vanhempi versio		Versio 16. marraskuuta 2008 kello 01.52
Rivi 55:		Rivi 55:
	Käytettäessä isoja tiedostojärjestelmiä (esimerkiksi 200 gigatavua) [[ext2]] tai [[ext3]]-tiedostojärjestelmällä [[inode]]-taulu vie jopa yli kymmenen gigatavua tilaa. Mikäli tiedostojärjestelmään tallennetaan suuria tiedostoja, ei inodeja välttämättä tarvita kymmeniä miljoonia. Inode-taulun kokoa voi säätää tiedostojärjestelmää luotaessa antamalla <tt>[[mkfs]].ext3</tt>-ohjelmalle parametrina <tt>-N ''inodejen määrä''</tt>. On kuitenkin huomattava, että mikäli inodet loppuvat, saa niitä lisää vain tekemällä tiedostojärjestelmä kokonaan uudestaan. Käytännössä inodeja tarvitaan saman verran kuin tiedostojärjestelmässä on tiedostoja. Esimerkiksi [[reiserfs]]:n kohdalla inodet luodaan tarpeen mukaan.		Käytettäessä isoja tiedostojärjestelmiä (esimerkiksi 200 gigatavua) [[ext2]] tai [[ext3]]-tiedostojärjestelmällä [[inode]]-taulu vie jopa yli kymmenen gigatavua tilaa. Mikäli tiedostojärjestelmään tallennetaan suuria tiedostoja, ei inodeja välttämättä tarvita kymmeniä miljoonia. Inode-taulun kokoa voi säätää tiedostojärjestelmää luotaessa antamalla <tt>[[mkfs]].ext3</tt>-ohjelmalle parametrina <tt>-N ''inodejen määrä''</tt>. On kuitenkin huomattava, että mikäli inodet loppuvat, saa niitä lisää vain tekemällä tiedostojärjestelmä kokonaan uudestaan. Käytännössä inodeja tarvitaan saman verran kuin tiedostojärjestelmässä on tiedostoja. Esimerkiksi [[reiserfs]]:n kohdalla inodet luodaan tarpeen mukaan.

	===~~LVM~~===		===Virtuaaliset osiot===
	Luomalla [[LVM]]:n avulla virtuaalisia osioita (loogisia taltioita), voidaan osioita luoda, poistaa ja yhdistää sekä niiden kokoa muuttaa perinteistä osiointia joustavammin.		Luomalla [[LVM]]:n avulla virtuaalisia osioita (loogisia taltioita), voidaan osioita luoda, poistaa ja yhdistää sekä niiden kokoa muuttaa perinteistä osiointia joustavammin.

Pb: selkeämmäksi

2008-11-15T22:48:47Z

selkeämmäksi

← Vanhempi versio		Versio 16. marraskuuta 2008 kello 01.48
Rivi 1:		Rivi 1:
	Unix-järjestelmistä periytyvä [[Linuxin_hakemistorakenne \| hierarkkinen hakemistorakenne]] lähti oletuksesta, että jokaiseen ~~hakemistoon~~ voitiin liittää oma kovalevy. Mikäli lisätilaa tarvittiin, uuteen hakemistoon voitiin aina liittää ~~eli [[mount\|mountata]] (engl. ''mount'')~~ uusi levy.		Linuxiin muista Unix-järjestelmistä periytyvä [[Linuxin_hakemistorakenne \| hierarkkinen hakemistorakenne]] lähti alunperin oletuksesta, että jokaiseen [[hakemisto]]on voitiin [[mount\|liittää]] oma kovalevy. Mikäli lisätilaa tarvittiin, uuteen hakemistoon voitiin aina liittää uusi levy.
	~~Tuollainen~~ ratkaisu oli aika kallis, mutta silloiset Unix-koneet olivatkin miljoonien eurojen hintaisia, ja niitä oli käytössä vain suuryrityksissä ja yliopistoissa. Nykyisen kokoisten kovalevyjen yhteydessä ~~tuollainen~~ ajattelu ~~tuntuu aika~~ järjettömältä, mutta ratkaisut olivat erittäin vikasietoisia.
			Tällainen ratkaisu oli aika kallis, mutta silloiset Unix-koneet olivatkin miljoonien eurojen hintaisia, ja niitä oli käytössä vain suuryrityksissä ja yliopistoissa. Nykyisen kokoisten kovalevyjen yhteydessä tällainen ajattelu saattaa tuntua järjettömältä, mutta ratkaisut olivat erittäin vikasietoisia.

	Kiintolevyä osioitaessa kannattaa aluksi miettiä, mihin käyttöön levytila on tulossa:		Kiintolevyä osioitaessa kannattaa aluksi miettiä, mihin käyttöön levytila on tulossa:
Rivi 9:		Rivi 10:

	== Esimerkkiosioinnit 80 gigatavun kiintolevylle ==		== Esimerkkiosioinnit 80 gigatavun kiintolevylle ==
			===Työpöytäkäyttö===
			Työpöytäkäytössä seuraavalla tavalla osioitaessa voi helposti vaihtaa Linux-[[jakelu]]a, ilman että ''/home''-osion sisältöä tarvitsee kopioida talteen esimerkiksi optiselle medialle tai toiselle levylle.

	''~~'Työpöytäkäytössä'~~'' ~~seuraavalla tavalla osioitaessa voi helposti vaihtaa Linux-jakelua~~, ~~ilman että ''/home''-osion sisältöä tarvitsee kopioida talteen esimerkiksi optiselle medialle tai toiselle levylle~~.		* 10 Gt varataan [[juuriosio]]lle (liitoskohta ''/'')
			* Käytöstä ja keskusmuistin määrästä riippuen noin 0–3 Gt varataan virtuaalimuistille eli swapille (ei liitoskohtaa).
			:Kevyessä käytössä saattaa riittää, jos keskusmuistia ja swapia on yhteensä noin puoli gigaa. Ns. normaalikäytössä yhteismäärän on usein hyvä olla reilun gigan verran. Lisätietoja virtuaalimuistista löytyy artikkelista [[Swap]].

	* 10 Gt varataan juuriosiolle (liitoskohta ''/'')		:Mikäli kone on kovassa kuormituksessa ja muisti loppuu, järjestelmä alkaa vapauttaa sitä kirjoittamalla sisältöä virtuaalimuistiin. Mikäli virtuaalimuistikin loppuu, järjestelmä muuttuu käyttökelvottoman hitaaksi ja tästä tilasta toipuminen on hankalaa, joskaan ei mahdotonta. Erillisen swap-osion teko nopeuttaa jossain määrin virtuaalimuistin käyttöä, mutta nykyisin onnistuu hyvin myös erillisen swap-tiedoston käyttö, jolloin virtuaalimuistille käytettävä tila otetaan tavalliselta levyosiolta (yleensä [[juuriosio]]). Ks. [[Swap-tiedoston luominen]].
	* Käytöstä ja keskusmuistin määrästä riippuen noin 0,2–3 Gt varataan virtuaalimuistille eli swapille (ei liitoskohtaa). Kevyessä käytössä saattaa riittää, jos keskusmuistia ja swapia on yhteensä noin puoli gigaa. Ns. normaalikäytössä yhteismäärän on usein hyvä olla reilun gigan verran. Lisätietoja löytyy artikkelista [[Swap]]. Mikäli kone on kovassa kuormituksessa ja muisti loppuu, järjestelmä alkaa vapauttaa sitä kirjoittamalla sisältöä virtuaalimuistiin. Mikäli virtuaalimuistikin loppuu, järjestelmä muuttuu käyttökelvottoman hitaaksi ja tästä tilasta toipuminen on hankalaa, joskaan ei mahdotonta. Erillisen swap-osion teko nopeuttaa jossain määrin virtuaalimuistin käyttöä, mutta nykyisin onnistuu hyvin myös erillisen swap-tiedoston käyttö, jolloin virtuaalimuistille käytettävä tila otetaan tavalliselta levyosiolta (yleensä [[juuriosio]]). Ks. [[Swap-tiedoston luominen]].		* 50–100 Mt varataan käynnistysosiolle (liitoskohta ''/boot''), jonne tallennetaan [[käynnistyslatain]] ja [[ydin\|ytimet]]. Tämä tosin ei ole nykyaikaisissa koneissa välttämätöntä.
	* 50–100 Mt varataan käynnistysosiolle (liitoskohta ''/boot''), jonne tallennetaan käynnistyslatain ja ytimet. Tämä tosin ei ole nykyaikaisissa koneissa ~~välttämätön~~.		* Loput tilasta varataan ''home''-osion käyttöön (liitoskohta ''/home'').
	* Loput tilasta varataan ''home''-osion käyttöön (liitoskohta ''/home''). Tällä tavoin ~~distribuution~~ päivittäminen tai vaihto ~~hoituvat~~ helposti ~~-formatoidaan~~ vain juuriosio, ja ~~henkilökohtainen data säilyy tällä~~ toisella osiolla. Asennuksen jälkeen se voidaan liittää takaisin järjestelmään [[fstab]]issa, mikäli asennusohjelma ei tee sitä ~~automaattisedsti~~.		:Tällä tavoin jakelun päivittäminen tai vaihto onnistuvat helposti; tyhjennetään vain juuriosio, ja henkilökohtaiset tiedot säilyvät toisella osiolla. Asennuksen jälkeen home-osio voidaan liittää takaisin järjestelmään [[fstab]]issa, mikäli asennusohjelma ei tee sitä automaattisesti.

	~~'''~~Palvelinkäytössä~~'''~~ seuraavanlainen osiointimalli on suositeltavampi:		===Palvelinkäyttö===
			Palvelinkäytössä seuraavanlainen osiointimalli on suositeltavampi:

	* 1 Gt varataan juuriosiolle (liitoskohta ''/'')		* 1 Gt varataan juuriosiolle (liitoskohta ''/'')
	* 1 Gt varataan ''tmp''-osiolle ~~(liitoskohta ''/tmp'')~~		* 1 Gt varataan ''/tmp''-osiolle
	* 4–8 Gt varataan ''var''-osiolle ~~(liitoskohta ''/var'')~~		* 4–8 Gt varataan ''/var''-osiolle
	* 10–20 Gt varataan ''usr''-osiolle ~~(liitoskohta ''/usr'')~~		* 10–20 Gt varataan ''/usr''-osiolle
	* 2 × keskusmuistin määrä varataan virtuaalimuistille eli ~~swapille~~ (ei liitoskohtaa)		* 2 × keskusmuistin määrä varataan virtuaalimuistille eli [[swap]]ille (ei liitoskohtaa)
	* 50 Mt varataan käynnistysosiolle (liitoskohta ''/boot'')		* 50 Mt varataan käynnistysosiolle (liitoskohta ''/boot'')
	* loput varataan ''home''-osiolle (liitoskohta ''/home'').		* loput varataan home-osiolle (liitoskohta ''/home'').

	==Vinkkejä virittelijöille==		==Vinkkejä virittelijöille==
	~~Tietoturvan~~ kannalta voi olla soveliaampaa käyttää ''tmpfs''-tiedostojärjestelmää liitoskohtiin ''/tmp'' ja ''/var/tmp''.		===Väliaikaistiedot===
			[[Tietoturva]]n kannalta voi olla soveliaampaa käyttää [[tmpfs]]-tiedostojärjestelmää liitoskohtiin ''/tmp'' ja ''/var/tmp''.

	mount tmpfs /tmp -t tmpfs -o size=<koko megoina>m		mount tmpfs /tmp -t tmpfs -o size=<koko megoina>m
	mount tmpfs /var/tmp -t tmpfs -o size=<koko megoina>m		mount tmpfs /var/tmp -t tmpfs -o size=<koko megoina>m

	Tällöin näiden ~~hakemistojen~~ sisällöt tallentuvat vain ~~virtuaalimuistiin joka tyhjenee~~, kun kone käynnistetään uudelleen.		Tällöin näiden [[hakemisto]]jen sisällöt tallentuvat vain keskusmuistiin tai swapiin jotka tyhjenevät, kun kone käynnistetään uudelleen.
	~~Näin~~ varmistetaan, että esimerkiksi ''ssh-agent'' -ohjelman väliaikaistiedostot poistuvat levyiltä järjestelmän alasajon myötä.		Tällä tavalla varmistetaan, että esimerkiksi ''[[ssh]]-agent'' -ohjelman väliaikaistiedostot poistuvat levyiltä järjestelmän alasajon myötä.
	Voit halutessasi liittää nämä ''nosuid''-, ''noexec''-valinnoilla, jolloin niissä käännettyjä ohjelmia ei voi ajaa kukaan eikä niissä voi vaihtaa käyttäjä-id:tä (esim. ''su'').		Voit halutessasi liittää nämä ''nosuid''-, ''noexec''-valinnoilla, jolloin niissä käännettyjä ohjelmia ei voi ajaa kukaan eikä niissä voi vaihtaa [[UID\|käyttäjä-id:tä]] (esim. ''[[su]]'').

	Älä varastoi tavaraa hakemistoihin ''/tmp'' tai ''/var/tmp''. Mikäli niistä loppuu tila, kone voi pahimmassa tapauksessa kaatua.		Älä varastoi tavaraa hakemistoihin ''/tmp'' tai ''/var/tmp''. Mikäli niistä loppuu tila, kone voi pahimmassa tapauksessa kaatua.

	~~Jos käytät Linuxia levypalvelimena ja levyjärjestelmänä~~ on ''ext2~~'' tai ''~~ext3~~'', kannattaa tiputtaa tallennustilaosiosta pääkäyttäjälle varattu tila pois. Normaalisti ''mkfs''~~-~~ohjelma varaa~~ 5~~ ~~% ~~osion tilasta pääkäyttäjälle~~.		===Pääkäyttäjälle varattu tila===
	~~Sitä tarvitaan järjestelmän toiminnan varmistamiseksi~~, mikäli ~~levytila loppuu. Suuremmista varasto-osioista tuo 5 %:n varaus~~ ei ~~ole tarpeellista eikä järkevääkään~~, ~~1 Tb:n osiosta~~ 5~~ ~~% ~~haukkaisi jo 50 gigatavua talletustilaa~~. ~~Periaatteessa tuon 5 % tarvitsevat vain~~ liitoskohdat ''/'', ''/tmp'', ''/usr'' ja ''/var''.		Jotta järjestelmän käyttö onnistuisi [[pääkäyttäjä]]lle silloinkin, kun levytila on lopussa, varataan jokaisesta [[ext2]]-, [[ext3]]- ja [[ext4]]-[[tiedostojärjestelmä]] oletuksena 5% vain pääkäyttäjän käyttöön. Tämä on kuitenkin ongelma, mikäli tiedostojärjestelmä ei sisällä mitään ylläpitotoimien kannalta tärkeää, tai jos tiedostojärjestelmä on niin iso, että 5% tarkoittaa satojen megatavujen tai gigatavujen hävikkiä.
	~~Tilanvaraus voidaan jättää pois~~ antamalla ''~~mkfs~~''-ohjelmalle ~~parametriksi~~ ''~~-m 0~~''.
			Tällöin on järkevää muuttaa osuus liitoskohdat <tt>/</tt>, <tt>/tmp</tt>, <tt>/usr</tt> ja <tt>/var</tt> sisältävillä tiedostojärjestelmillä esimerkiksi yhteen prosenttiin ja muilla nollaan.
			Tämä tehdään antamalla [[mkfs]]- tai [[tune2fs]]-ohjelmille parametriksi <tt>-m ''prosentti''</tt>, esimerkiksi <tt>tune2fs -m 0</tt>

			===Inode-taulujen viemä tila===
			Käytettäessä isoja tiedostojärjestelmiä (esimerkiksi 200 gigatavua) [[ext2]] tai [[ext3]]-tiedostojärjestelmällä [[inode]]-taulu vie jopa yli kymmenen gigatavua tilaa. Mikäli tiedostojärjestelmään tallennetaan suuria tiedostoja, ei inodeja välttämättä tarvita kymmeniä miljoonia. Inode-taulun kokoa voi säätää tiedostojärjestelmää luotaessa antamalla <tt>[[mkfs]].ext3</tt>-ohjelmalle parametrina <tt>-N ''inodejen määrä''</tt>. On kuitenkin huomattava, että mikäli inodet loppuvat, saa niitä lisää vain tekemällä tiedostojärjestelmä kokonaan uudestaan. Käytännössä inodeja tarvitaan saman verran kuin tiedostojärjestelmässä on tiedostoja. Esimerkiksi [[reiserfs]]:n kohdalla inodet luodaan tarpeen mukaan.

	~~Käytettäessä isoja tiedostojärjestelmiä~~ (~~esim. 200 gigatavua~~) ~~ext2 tai ext3-tiedostojärjestelmällä inode-taulu vie jopa yli kymmenen gigatavua tilaa. Mikäli tiedostojärjestelmään tallennetaan suuria tiedostoja~~, ~~ei inodeja välttämättä tarvita kymmeniä miljoonia. Inode-taulun~~ kokoa voi säätää tiedostojärjestelmää luotaessa antamalla ''mkfs.ext3'' -ohjelmalle parametrina ''-N inodejen määrä''. On kuitenkin huomattava, että mikäli inodet loppuvat, saa niitä lisää vain tekemällä tiedostojärjestelmä kokonaan uudestaan. Käytännössä inodeja tarvitaan saman verran kuin tiedostojärjestelmässä on tiedostoja. Esimerkiksi reiserfs:n kohdalla inodet luodaan tarpeen mukaan.		===LVM===
			Luomalla [[LVM]]:n avulla virtuaalisia osioita (loogisia taltioita), voidaan osioita luoda, poistaa ja yhdistää sekä niiden kokoa muuttaa perinteistä osiointia joustavammin.

	Jos verkossasi on levypalvelin, älä tee ''home''-osiota työasemalle. Sen voi pitää mainiosti ~~verkkolevyllä~~ ja liittää käynnistettäessä [[NFS]]:n yli.		===Home-osio verkkolevyllä===
			Jos verkossasi on levypalvelin, älä tee ''home''-osiota työasemalle. Sen voi pitää mainiosti [[verkkolevy]]llä ja liittää käynnistettäessä esimerkiksi [[NFS]]:n yli.

	==Katso myös==		==Katso myös==

192.89.123.41: /* Esimerkkiosioinnit 80 gigatavun kiintolevylle */

2008-11-14T15:21:26Z

Esimerkkiosioinnit 80 gigatavun kiintolevylle

← Vanhempi versio		Versio 14. marraskuuta 2008 kello 18.21
Rivi 15:		Rivi 15:
	* Käytöstä ja keskusmuistin määrästä riippuen noin 0,2–3 Gt varataan virtuaalimuistille eli swapille (ei liitoskohtaa). Kevyessä käytössä saattaa riittää, jos keskusmuistia ja swapia on yhteensä noin puoli gigaa. Ns. normaalikäytössä yhteismäärän on usein hyvä olla reilun gigan verran. Lisätietoja löytyy artikkelista [[Swap]]. Mikäli kone on kovassa kuormituksessa ja muisti loppuu, järjestelmä alkaa vapauttaa sitä kirjoittamalla sisältöä virtuaalimuistiin. Mikäli virtuaalimuistikin loppuu, järjestelmä muuttuu käyttökelvottoman hitaaksi ja tästä tilasta toipuminen on hankalaa, joskaan ei mahdotonta. Erillisen swap-osion teko nopeuttaa jossain määrin virtuaalimuistin käyttöä, mutta nykyisin onnistuu hyvin myös erillisen swap-tiedoston käyttö, jolloin virtuaalimuistille käytettävä tila otetaan tavalliselta levyosiolta (yleensä [[juuriosio]]). Ks. [[Swap-tiedoston luominen]].		* Käytöstä ja keskusmuistin määrästä riippuen noin 0,2–3 Gt varataan virtuaalimuistille eli swapille (ei liitoskohtaa). Kevyessä käytössä saattaa riittää, jos keskusmuistia ja swapia on yhteensä noin puoli gigaa. Ns. normaalikäytössä yhteismäärän on usein hyvä olla reilun gigan verran. Lisätietoja löytyy artikkelista [[Swap]]. Mikäli kone on kovassa kuormituksessa ja muisti loppuu, järjestelmä alkaa vapauttaa sitä kirjoittamalla sisältöä virtuaalimuistiin. Mikäli virtuaalimuistikin loppuu, järjestelmä muuttuu käyttökelvottoman hitaaksi ja tästä tilasta toipuminen on hankalaa, joskaan ei mahdotonta. Erillisen swap-osion teko nopeuttaa jossain määrin virtuaalimuistin käyttöä, mutta nykyisin onnistuu hyvin myös erillisen swap-tiedoston käyttö, jolloin virtuaalimuistille käytettävä tila otetaan tavalliselta levyosiolta (yleensä [[juuriosio]]). Ks. [[Swap-tiedoston luominen]].
	* 50–100 Mt varataan käynnistysosiolle (liitoskohta ''/boot''), jonne tallennetaan käynnistyslatain ja ytimet. Tämä tosin ei ole nykyaikaisissa koneissa välttämätön.		* 50–100 Mt varataan käynnistysosiolle (liitoskohta ''/boot''), jonne tallennetaan käynnistyslatain ja ytimet. Tämä tosin ei ole nykyaikaisissa koneissa välttämätön.
	* Loput tilasta varataan ''home''-osion käyttöön (liitoskohta ''/home''). Tällä tavoin distribuution päivittäminen tai vaihto hoituvat helposti -formatoidaan vain juuriosio, ja henkilökohtainen data säilyy tällä toisella osiolla. Asennuksen jälkeen se voidaan liittää takaisin järjestelmään [[fstab]]issa.		* Loput tilasta varataan ''home''-osion käyttöön (liitoskohta ''/home''). Tällä tavoin distribuution päivittäminen tai vaihto hoituvat helposti -formatoidaan vain juuriosio, ja henkilökohtainen data säilyy tällä toisella osiolla. Asennuksen jälkeen se voidaan liittää takaisin järjestelmään [[fstab]]issa, mikäli asennusohjelma ei tee sitä automaattisedsti.

	'''Palvelinkäytössä''' seuraavanlainen osiointimalli on suositeltavampi:		'''Palvelinkäytössä''' seuraavanlainen osiointimalli on suositeltavampi: